Kohti Uutta Vuotta ♥

Kuva napsattu 28.12.2011 ,että eipä lunta näy, järvetkin jäätä odottelee,

ja ehkä miekin hiukan, onhan sentään talvi!

Kuinka teilläpäin, onko jäätä näkynyt?

Ja sitä aurinkoa, tämä olikin pitkästä aikaa kaunis aurinkoinen päivä täällä,

tänään on taas harmaata, normaalia.

Oikein hyvää loppuvuotta hyvät ihmiset

ja antoisaa ,parempaa Uutta Vuotta 2012 ihan kaikille!

Lukijoilleni kiitos kuluneesta vuodesta 

♥

Joulunaika

Tätä kirjoittaessani on hämärää,
hämärä ei tahdo väistyä näinä pimeinä päivinä.
Vettä sataa tänäänkin,kuten monina muinakin tämän alkaneen talven päivinä.

Ikkunat on pisaroissa, valoja joutuu pitämään koko päivän.
Mutta näissä ,kuitenkin leppoisissa tunnelmissa,
ajattelen, että eipä kärsi pikkulinnut ankaran pakkasen kourissa vielä,
toki pakkasta tulee jossain vaiheessa, aina tulee.
Tänä joulunalus viikon tiistaina kun tätä kirjoitan, on lämpöasteita +2,
tuosta juuri kurkistin mittarista.
Mitäkö minulle kuuluu.. mukavaa joulutouhua riittää näin jouluihmiselle.
Kakkuja ja pikkuleipiä on pakkanen pullollaan ja pitäisi aloittaa joulusiivous.
Mitä teille kuuluu hyvät ystävät ja lukijat?
Ikävintä mielestäni on näin sateisina päivinä kun ei uskalla kameraa ulkoiluttaa,
ja valokuvaukset on jäänyt minimiin.
Jotain sentään on kameraan jäänyt,
naakat ovat minusta mielenkiintoisia ja sosiaalisia lintuja kuten variksetkin.

Myös lammen uudet joutsenet osaavat olla hellyttäviä, liian kesyjä, etten sanoisi,
leipää ottaa ihan kädestä.

Pihamaalla on kaksi oravaa, toivottavasti vielä tänäänkin...
toinen on veikeä rohkea ritari, nimitin hänet Nipsuksi, toinen hyvinkin arka,kuten luonnoneläimen pitääkin olla.

Pikkuiset linnut ovat kovin vikkeliä, ettei useinkaan kuvaan suostu,
joten parasta pysyä kohteissa, mitkä ei liiku eikä heilu,
siihen tehtävään sopii mainiosti  Heinolan Tähtisilta.Suomen toiseksi pisin siltamme.

Sisällä kukkii sipuleista ostamani amaryllikset, toinen toistaan kauneimmin värein,

jouluksi avautui joulun punainen. 

Näitä hellien ja vaalien rakkaudella ja substraalilla, toivon että kukintansa kestävät.

Vielä ei ole aika hyasinttien, vaan sellainenkin on toiveena ostaa tässä vielä.
Mona murmeli hyppäsi korttiin ja odottaa kovasti innoissaan joulua kuin missä me muutkin.

Näine mietteinemme me Monan kanssa toivotellaan kaikille ihmisille jotka täällä vieraileee,
Oikein Hyvää ,iloista ja rauhaisaa jouluaikaa ,iloa ja rakkautta sydämiin ♥
T 
Seijastiina ja Mona



 

Tunnustuksia ja syksyn mietteitä

Kiitos kaikille ihanille ihmisille kommenteista edelliseen postaukseeni ♥
Suuri kiitos myös Askartelin itte blogiin ja Marimeerille kauniista tunnustuksesta,
ja ruusuista, ihana kuva on ♥

Nyt pitää siis ruusut saatuaan vastata viiteen kysymykseen.
Eli da...daaaa ,tässä tulee eka:

1. Lempiruokani: Nam, vaikka mitä, nyt kun karppaan, se on kyllä possun file kermassa.
2. Lempimakeiseni: Voi ei, tekis mieli Lidhlin mansikka/jugurtti suklaata, myös Fazerin sitruuna jugurtti suklaa, namia!
3. Lempilukemiseni: Luin samoja kuin Marimeeri, nyt on jäänyt lukemiset vähemmälle, ja Nora Roberts on yksi myös!
4. Mieluisin paikka tehä käsitöitä: Muhkea olohuoneen tuoli.
5. Lempielokuvani: Viimeksi katsotuista oli kyllä tuo: Mennyt maailma, joka on edellisessä postauksessa, kun ostin sen DvD:n.

Nyt nämä ruusut pitäs jakaa viidelle eteenpäin, en osaa päättää, kun kaikilla tuntuu näitä jo olevan,
ainakin kysymykset, joten annan sen kaikille ihanille lukijoilleni ja vieraille, olkaa hyvät ♥
Olette sen kyllä ansainneet, monin monin kommentein kun minua olette muistaneet!
Hepssilleen ja niimpä on syksy edennyt jo siihen pisteeseen,
että pikkuisen mökin oven salvat pistetään pikkuhiljaa kiinni,
vene kumoon ja kaikki paikat talvinkuntoon.
Ihana raikas, värikäs oli viikonloppu ja kaunis ilmakin oli kuin morsian.
Pistän muutaman kuvan ja toivottelen kauniita, värikkäitä syksyn päiviä ja iloa!
T
Seijastiina

Luonto värittää maisemat kauniisti, minusta se on parhainta taidetta!

Vaahterat liekeissä rannoilla!

Sienet on kuvauksellisia ja niitä löytyy ihan syötäväksikin!

Sateen jälkeen pisarat ovat hauskoja lupiinin lehdillä!

Oravat ilkamoi pihapiirissä!

Omenat kypsyy!

Marjat kypsyy antaen puille ilmettä!

Ruusunmarjat on vitamiinipommi!

Kiinanruusuni tervehtii kotiin tulijaa runsain kukin!

Kohti Repovettä

Jo keväästä asti minua on kiehtonut
lähteä pikku retkelle Repovedelle,
kauniiseen kansallispuistoon.
Nytpä sitten päätimme tuumasta toimeen
ja ottaa hieman etäisyyttä kotioloihin.
Onhan tuonne matkaa,
mutta auto kulkee  ja ainahan me ollaan innokkaita
ajeskelemaan ympäri *kyliä*
joskus etemmäs joskus lähemmäs,
ja nyt tuli matkaa pyöreesti 190 km mennen tullen.

Minäkin jopa reipastuin ja sain uutta voimaa
jaksoin jopa kävellä parkkipaikalta riippusillalle
edestakasin noin 2 km.
Ja tässä ilman turhia pulinoita:

Kouvolantie/ Repovesi/ Woikoski/ Mäntyharju/Kuortti/ Heinola

Joutsenia pellolla

Kantokoski


Silta 

Elvingin torni

Riippusilta

Maisemia

Pitkospuut

Täällä rannalla juotiin kahvit kotimatkalla tuulista oli!

Mustia lehmiä tuijotti tiiviisti minua kun pysähdyimme...

Ja mustavalkea lehmä

Levähdyspaikka koivun katveessa

Kotiin on hyvä tulla, lyhty toivottaa meidät tervetulleeksi pihassa.
Ja kyllä minä voin hyvin kaiken tämän jälkeen,
villaa oli yllä ja alla...

Lisää kuvia huomenna matkan varrelta Blogissani:
Vuodenajat valokuvin ♥

Oranssi päivä

Tänään minusta kaikki näyttä ihan oranssilta.
Pääsin hetkeksi ihailemaan ulos tätä näkymää.

Auringonnousun riemua ja leikkiä pilvien kanssa.

Lokki yksinäinen miettiii tulevan talven selviytymiskeinoja.

Auringon osuessa puihin maailmaa näyttää oranssilta.

Virtaava Kymijoki syksyn riemukkaiden puiden seurana.

Kaunein silta kylpee auringossa ja virtaavassa joessa.

Taivaalla koneet leikkivät,
eli hiukan sinistä joukkoon. 

Värien leikkiä

Tänään ei aurinko tahdo 

lainkaan näyttäytyä,

mutta sen uhalla 

tuumattiin vähän ostosten lomassa

pyöriä pitkin Heinolan

kaupunkia

ja rantoja.

Citymarketin parkkipaikan

koristaa kauniit eriväriset vaahterat,

punaista

keltaista ja vihreää.

Ajellaan hissunkissun rannalle

vanhan pesulan luokse

jossa jopa minäkin olen mattoseni pessyt,

siitä ei ole kuvaa näköjään,

mutta väriloisto pistää muuten vaan kuvaamaan

kaikenlaista.

Portaat jonnekin

en edes tiedä, minne nuo vie.

Tiedättekö, Heinolan kuvatuin paikka

on suurinpiirtein tämä:

Jyrängön rautatiesilta

joka rakennettiin 1932

se ompi 340m pitkä,

siltaa kannattavat graniittiset

siltapilarit.

Kauneimpia paikkoja sanovat

täällä asuneet.

Villiviini koristaa ajotietä,ne ajavat

tuolla ylhäällä,

kun minä tepastelen villiviiniä ihaillen

alhaalla.

Vielä siltakuva toiselta puolelta,

vanha silta on uuden takana tuolla,

tuosta etummaisesta ajetaan

vaikkapa mökille :D

Kun hiukan kävelee rannalla olevaa

puistoa kohti,

huomaa Heinolan melkeimpä tunnusmerkin

vanha kaivo.

Kaivo on mukavasti venesatamassa

mikähän lie tarkoitus

liekkö vedenantajana venemiehille,

mutta pidän siitä.

Tässäpä tämän päivän antia

olen näköjään koukussa postauksiin.

Vaan eipä liene paha asia...