Paluu arkeen

Hei vaan ja iloista ,oikein aurinkoista viikkoa ihan kaikille
ihanille ihmisille ja blogeissani vierailleille.
Kiitoksia ihanista kommenteistanne ♥

Palasimme sunnuntaina mökiltä lähes tulkoon
haikein mielin,
että eilinen päivä menikin sitä mennyttä haikaillen.
Mökkeilykausi on sitten avattu, ja kovasti odotellaan
omalle mökille pääsyä toukokuussa.
Sitä ennen pääsiäisenä on vielä yksi kiva mökkijuttu
hiukan kauempana, siitä sitten aikanaan.
Vinkeä ilma oli mökillä,
satoi lunta, räntää ja vettä
ja aamuisin oli lapioidut polut liukkaita.

Yksi vei rantaan
ja kukas se sieltä kipittääkin alas meidän nuotiolle.

Monan varpaita palelti ilmeisesti, mutta
mukaan oli päästävä makkaranpaistoon.

Avannossa kipaistiin oikeesti pimeällä saunan päälle. 

Pisarat on aika kivoja,
kuin timantteja taivaasta.

Kuusen oksilla aamulla jäätyneitä pisaroita.

Upeita jääpuikkoja mökin seinustalla.

Joku pieni piipertäjä saa valmiin pesän kesäksi, kelpaakohan viime kesäinen?

Mutta entäpä upeat auringonlaskut?
joka ilta suosi taivan upeilla aurnigonlaskuilla
ja värityksillä.
Kivoja erivärejä, vaikka livenä upeempia!

Tämmöisiä terveisiä mökkiviikonlopusta!

Nyt on aika palata arkeen.
Pyykkivuori odottaa pesua ja sen sellaista arkipuuhaa.
Illan kähmissä blogivierailuille kurkistelemaan
mitä teille kuuluu!

Joutsenia ja laavuilua

No pitihän se arvata,
että kun alamme peltojen ohi ajella kohti Lusin laavua
ei tämäkään automatka ole katkeamatta
kun pellot on *pullollaan* komeita joutsenia.

Onhan se Seijastiinan hypättävä kyydistä
ja kaivaa kameraa takapenkiltä vimmatusti esiin. 

Laskeskelin että noita oli semmoiset noin 40 kappaletta
nokat maata kohti useimmilla.

Osa sai tarpeekseen ja lähti livohkaan.

Mutta etten sanoisi, on se vaan vaikuttava näky,
ja kyllä siinä pari muutakin autoo pysähtyi
ihailemaan joutsenten muuttolepotaukoa.
Mikäs ettei,
takaisin päin tullessa ne olivat jo poissa
kuin ei koskaan olisi olleetkaan pellolla.


Mutta meidän päämäärä oli Lusin laavu.

Hirvikärpäsiä ei tällä kertaa ollut kiusana
ja saimmekin tuossa tovissa sytyttää
savuavan nuotion tuoksumaan.

Makkaroita meni yksi ja toinen
ihan niin jauho makkaroita,
huomenna taas karpataan.
Kahvit päälle termarista
kyllähän sen kaikki tietää miten se ulkona maistuu.
Metässä on kiva laahustella
nuotion yksinään  syttyessä
ihan siinä lähistöllä vaan.
Joku oli unohtanut partansakin oksalle.

Mustikanvarpuja etsin maljakkoon
vaan niitä ei sitten ainuttakaan ollut.

Mehän tiedämme kaikki
että niihin tulee kauniit kukat lämpimässä vedessä.
Mutta muuta kivaa on hauska katsella
ja kuunnella savun tuoksun etsiessä aisteihimme.

Odotin hieman lunta
mutta ei satanut
oli vähän usvaista ja kosteaa
toisin kuin eilen mutta hiljaista
jossain vain naputti tikka puuta.