Tämä värssy ei nyt mitenkään liity äskeiseen matkaani Suomenlahden taakse, mutta jotenkin se vaan tuli mieleeni nyt...
Kävin rumuuden markkinoilla
Sinne minun tieni vei.
Myin markkinoilla itseni
Kalliista hinnasta
Sain muutaman kolikon
Nauroin kovasti.
Menin turhuuden markkinoille
Ostin turhuutta
Koko rahalla
Sain tosi paljon, koristelin itseni.
Matkalla kotiin
Kohtasin totuuden
Se ojensi kätensä:
"Anna kolikko, että saan palan leipää, muuten kuolen"...
Ei minulla ollut antaa
Kuin turhuutta
Ei edes mitään haudalle
Surin...
Runoelma on vanha, minulla on lehtileike, jonka olen sipaissut muistaakseni Savon Sanomista vuosia sitten. Jotenkin se on jäänyt mieleeni ja olin kirjoittanut sen runovihkooni. Alkuperäistä kirjoittajaa en tiedä, mutta kunnia hänelle ja kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!