keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Vielä kirjoja




Ihania kirja alet kirjastossa!

Tykkään käydä kirjastossa,
luen paljon runokirjoja, kuten huomaatte ja kaikenlaista 
muuta romantiikasta jännitykseen ja siltä väliltä.
Eläin kirjat on aina suloisia ja surullisia välistä.
Mutta ne alet, täällä ainakin on kesällä 
kirjaston pihalla kirjoja roppakaupalla 1e ja välistä 50s kpl.

Niimpä mekin mökki matkalla pyrähdettiin kirjaston eteen
ja mitkä ihanat kirjat odottaa innokasta lukijaa.
Valitsin kuitenkin nuo kuvien kirjat tälläkertaa.

Ruokakirjat on aina tervetulleet minun huusholliin,
varsinkin leivonta kirjat, ja pastakirjat kiinnostaa.
Kotijuustoa olen jo tehnytkin, tuo yksi kirja neuvoo ja opastaa 
vielä juuston saloihin

Lopuksi jännitystä illan varjoissa luettavaksi Asa Larssonin tapaan.
Nyt näine saaliineni äkkiä mökille! :) 

Pieni runo aavistus onnea


- Missä maassa
millä tähdellä kohtasimme
missä metsässä huojuimme
millä niityllä kasvoimme
kukkien rinnakkain
kulkivatko sielumme
samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina


ja nyt
tällä tähdellä
tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan -




-----Maaria Leinonen------
Kuva on otettu korttivalikoimastani,
en siis ole pystyttänyt rannalle kaunista tarjoiluhetkeä
kahdelle.
Runo vaan tarvitsi kauniin kuvan, ja luulen että tämä sopii hyvin.


tiistai 29. kesäkuuta 2010

Päivä saaressa









Ihana aurinkoinen päivä houkutteli järvelle,
venosen teki mieli ja ihmislapsen järven syleilyyn.
Täällä Heinolassa on kauniita saaripaikkoja
johon saa rantautua ja nauttia järvinäkymistä
kauniissa maisemissa.

Ei muuta kuin tuumasta taas toimeen,
levottomat kesäperhoset kävi siis hakemassa moottorin
mökiltä ja niin vain tänne saaristoon täytyi päästä välillä.
*Kaupunkilais* veneemme pääsikin ekaa kertaa järvelle.
Aivan loistava ilma ja lämmin,
rannalla vesilintu emo vei kiireesti poikaset turvaan kaislikkoon
kun nämä' lähti airot viuhuen rannasta.
Moottori laitetaan päälle vasta selällä,
minä soudan leppoisassa tyvenessä mielelläni vähän.

Huomaan että härkälinnunkin poikiminen oli onnistunut, 
mitä keväällä kuvasin,
sillä olikin enemmän kuin tällä *rantarouvalla* joka selässään kantoi lapsukaisia.


Ja niin rantauduttiin rakkaalle kalliolle
missä parit kesät jo minäkin olen aurinkoa palvonut.
Siis nyt se on talviturkki heitetty!
Joo ihan totta,
tänne asti meni kunnes rohkenin järven syleilyyn pulahtaa.
Ihanaa, voi kuinka voi olla ihanaa,
nyt kun kerran sen pulahdettuaan tietää miltä se tuntuu,
on pakko päästä joka päivä uimaan, ihan totta!
Kylläpä teki mukavan säväyksen uintireissuni
että pulahdin toisenkin kerran,
ja oh, miten huono kunto on, 
kun läähätän kuin ajokoira.
Nyt täytyy kesän mittaan pitää kunnon kohotusta oikeesti!
Uintihan on sitten vallan mainio ja ihana kuntolaji.
Tänne maisemiin on päästävä vähintään pari kertaa vuodessa.


Perhosia lisää

 




Perhosia on aina hauska yrittää kuvata.
Mielelläni juoksen kukkakedolla noitten perästä.
Mökimme takana kasvaa kuusikkoa,
ja kukkaketoa löytyy rinteestä ja pihasta erilaisia kukkia,
soisin ne kiinnostavan perhosia.
Odotan tuoksuköynnöksen kukintaa,
että kiinnostaako perhosia.

Tuo jonka siivissä on täplät saattaa olla minusta
papurikko, ja vieläpä matsäpapurikko,
ne lentävät näin kesäkuussa.
Ritariperhonen oli kovin vikkelä, onneksi sain yhden kuvan, mutta kaunis se oli.
Toiset perhoset on jo sitten tutumpia useimmille.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Tomaatteja kypsymässä ja outoja lintuja ja pensaita







Täytyypä piipahtaa kiireesti kuvineni tänne heti,
kun kaupunkireissulla ollaan taas.
Ihmeteltävää on taas mökillä ollut.
Tuo pikkuinen *ruohonkorrenpurijalintu* on ihan hauska
ja aika kesykin, mikähän
lie merkkiään, kuka tunnistaa pikkuisen?

Mökillä lataa kuvia niin kauan, että kaupunkireissut 
pitää käyttää hyväkseen ja ajoittaa ja ladata kuvia täällä.

Ihmeteltävää siis riittää,
mikähän mahtaa olla kuvan pensas?
On oma veikkaukseni tuosta,
mutta jos joku ihan tietää,niin hyvä on!
Siinä on mustat marjat!

Tomaatit siis mukavasti jo raakileita siellä täällä,
ostin mokomia lisää kukkivina.
On mukavaa seurailla joka päivä kypsymistä odotellen.
Perunan varretkin kovasti kasvaa, liekkö
mukuloita tulossa lainkaan..
Metsämansikatkin kypsyy ja pensasmustikasta odotan hyvää satoa.
Raparperista lienee tehtävä hilloketta ihan piakkoin,
viiniäkin voisin valmistaa.


Aurinko paistaa mukavasti ,mutta ilma on viileä tuuli
puhaltaa järveltä.
Illalla paistetaan muurinpohjalettuja iso satsi,
elikkä pillit pussiin ja taas menoksi maalle takaisin,
kaipaan jo peipon laulua.


   

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Valkolehdokki


Tänään huomasin yhden ainoan
huumaavan tuoksun tuojan mökin pihamaalla lintukotinsa
jättäneen sinitiaisen pöntön alla.
Valkolehdokin!
Mikä huumaava ihastuttava tuoksu meitä ilahduttaa öisin.
Tämänkin ilmeisesti, luulen mä
edellinen asukas pihaan istuttanut,
kuten muutkin ihastuttavat kasvit.
Pidän ajatuksesta, että metsäkasveja siirtäisin pihamaalleni.
Voihan tietty olla että valkolehdokkeja kasvaa ihan muutenkin vaan,
täällä Heinolassa ainakin luontopolkujen rannoilla näkee paljon.
Mutta ihastuttava, yksinäinen, tykkään siitä!

Lukemista sadepäiväksi




Eilen  ukkonen vasta riemastui mökkisemme 
päällä paukahtelemaan.
Salamoita emme nähneet, 
jäivät ilmeisesti puiden piiloon.
Sateili sitten oikein kunnolla jotta hyvällä omalla tunnolla
voin istahtaa takan eteen lepotuoliin mukavasti
takassa liekkien lämmittäessä
ja selailla lukemisiani.
Sulo tuli taloon kirja, ehkä pienoinen pettymys,
kun ajattelin sen olevan koirasta kertova kirja,
mutta edetessäni huomaan sen kertovan muutakin elämän
varrella tapahtunutta.
Nora Robertsin kirjat on aina mieleen,
Löytyy niistäkin poikkeuksia kyllä.
Mutta päätän valita tälle mukavalle sateiselle hetkelle
luettavaksi Anna Janssonin : Hylynryöstäjä.
Hyytävää jännitystä siis tiedossa.

Punaisia ruusuja matkan varrelta





Nyt kun juhannus on takanapäin

Voimmekin palata luonnonhelmaan muissa merkeissä,
Juhlat on juhlittu, hetkeksi...
kesällä niitä toki riittää vielä.

Piipahdimme kaupunki asunnolla katsastamassa huonekasvien kuntoa
ja kovin nuo olivatkin janoisia,
vaikka minulla on janoisimmille pallukat lisänä,
joista menee lisävettä tarpeen mukaan juurille.
Matkan varrella tiemme kulkee usein rannan kautta,
kauniita punaisia ruusuja jäämme hetkeksi ihailemaan
rantapuistikkoon.
Valkoiset ruusut kuuluu juhannukseen,
punaiset saa nyt esittäytyä,
ihana väri on noissa, eikös olekin?


Kaupungissa ei malta kauan olla,
ahdistavaa, kun ikkunat on olleet kinni monta päivää.
Palaamme maalle vilvoittavan järven liki
kesätuulen leppoisasti liehakoiden.
Peippo se vaan jaksaa laulaa elämän innosta.

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Perhoset esittäytyvät




















Perhoskokoelmaani tässä kevään ja kesän mittaan kuvattua,
pistän lisää kesän liihottaria kun niitä näyttäytyy.

Upeat kesäkelit on edessäpäin,
ja toivotaan perhosilta esittäytymistä.