Pehmeää pinkkiä

Tänään ajattelin hiukan leikitellä Photoscapella,

hiukan sitä olen tutkiskellut välillä

ja jotain on jäänyt mukavasti päähänkin.

Tässä tuli mieleen heti Päivi Marjalasta

Kannattaa pujahtaa linkistä, hänellä on 

uskomattoman kaunis valkoinen blogi.

Terveisiä vaan Päiville ♥

Leikittelen tulppaaneilla

lempivärisilläni.

Kuvasin ensin muistin virkistämiseksi macro linssillä

keskimmäiset kuvat.

Macroa tulee talvella vähemmän käytettyä.

Ihan vaan siis muistin virkistämiseksi.

Kesällä ötökkä *jahti* alkaa

Leppäkertut on parhaita macrokuvattavia mielestäni.

Laitan linkin omiini *ekoihin*.

Perhosia ja leppäkerttuja 

Mutta tulppaanit on kauniit tuossa työpöydällä

ei ne kauan kestä

mitä jos ostan uuden kimpun

taidankin tehdä niin.

Kiitoksia hyvät ihmiset kommenteistanne ja

satunnaiset vierailijat käynneistä

ja tervetuloa ihanat uudet lukijat.

Oikein ihanaa antoisaa viikonloppua ♥

Pisaroita

Taivaalta tipahtaneita

kyyneleitä

enkelinkö vuodattamia?

Vai kastehelmiäkö ovatkin

iloksemme pudotettu

syksyn pimeyteen

annettu

ettei olisi päivämme

lyhyen kesän jälkeen

niin murheellinen,

ettemme ikävöisi kesää,

miettisi lämmintä aikaa.

Sateen jälkeen pisarat 

viihtyy heinän korrella

marjan varrella

apilan lehdellä.

Kettu saa maistaa leivältään

nestettä makeaa.

Kukan terälehdillä

ilonpisara

syksy on kaunis

kuin lasihelmiä

enkelit pudottivatkin 

riemuksemme,

ei kyyneleitä

ilon pisaroita. 

Muhkeita muotoja

Lehmuksen pallot

Käpy 

outo lintu eikun käpyinen

tammen herkkuja

syyshortensia

hevoskastanja 

Hyvää viikonloppua hyvät ihmiset, ystävät,

lukijat ja satunnaiset kulkijat :D

Etana, etana nosta sarves...

Pienen pienokaisen kotilon lehdeltä löysin,
niin pieniäkö etanat on nykyään?

Poutaa taitaa tulla,

ennustaja kovin tarkka lienee?

Kimalainen pörröturkki
onko jo päiväsi viimeiset?

Purtojuuri vai ruusujuuri? 

Ihanainen auringonkukka

Auringonkukka keltainen

ilon tuot päivääni 

avaat sydämesi

lasket likellesi

pienet ravitset

lehdilläsi suojaat

aurinkoa ammennat.

Viimeisiä mehuja...

Vähissä taitaa olla pienten pörriäisten
medet, metsätiellä matkallani metsän kätköihin,
vain yksi ainut pieni kukka ja kolme
pörriäistä, kimalaista, minulle ne on aina mehiläisiä

olleet jo lapsesta asti.
Kesällä ovatkin kovin levottomia,
etteivät viihdy yhdessä kasvissa kauan,vaan lentävät kukasta kukkaan ,niinkuin

varmasti pitääkin,
nyt jo kovin uupuneilta vaikuttivat,
liikkkuivat ne silti, kuten huomaa,

ettei kovin selviä kuvani olekaan,
tai johtuneeko kuvaajan epävakaasta kädestä,

ei tuo makrokuvaus loittorenkailla ole aina niin helppoa.
Kuitenkin ne ovat aina kiinnostavia,
ja kuvaaja tahtoo niitä kuvata useinkin.
Saattavat jo olla viimeiseni.
Tykkään noista pörröisistä ötököistä,
tekisi mieli ihan silittää,
hiukan vain.

Petunian sydän

Loittorenkaalla tirkistelyä ja harjoittelua,

Ihan lähellä petunian sydäntä

Hauskaa ,mitä kaikkea ihan syvältä löytyykään.

Ötököitä

Maailmaan mahtuu paljon ötököitä
niitä on kesällä ihan riesaksi asti.
Vain vähän on niitä jotka ovat ihan hellyttäviä
eikö niin?

Mutta ainakin mehiläinen on sellainen.
Itse en pidä toukista,
en itikoista enkä paarmoista.
Inhoan ampiaisia,
kun olen pari vuotta sitten päälle astunut
lattialla mokoma oli sisällä.
Liekkö nämä samat inhotukset ötököissä sinullakin?
Niitä kuitenkin pitää olla
senhän tiedämme hyvin.

Tänä kesänä itikat tuntuu olevan oikein
kunnon joukolla maisemissa
vai tuntuuko se vain siltä että niitä on enemmän?
Koetetaan kestää!