Levautin kissavieraitteni alle sängylleni kirjavan mökkipeitteeni, ja siinä taisikin olla Karvisen mieleen tuttuja hajuja viimekesältä. Peitto on parisängynlevyinen, tein joskus innokkaasti noita kaksi, toinen vähän ruskeaan ja beesiin vivahtava päiväpeitto. Leikkasin viivottimen kanssa käsin samanlevyisiä suikaleita kankaasta ja pyörittelin tutun hirsimökin tyyliin isoimmiksi paloiksi ja sitten kaikki lopulta yhteen. Mielenkiintoista käsityötä aikavaa mutta antoisaa. Nyt ajattelen, että voisin vielä tehdä yhden, sinisen samalla tyylillä joskus. Vaaleansinistä, tummansinistä, sinikukkaa joukkoon ja niin poispäin. Kun konekin on tullut hankittua ihan uusi, vuosi sitten joskus.Kangasta siis vaan keräämään. :)
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tilkkutyöt ovat hienoja, varsinkin kun osaa eri värejä ja sävyjä yhdistellä noin kauniisti kuin sinä!
VastaaPoistaTilkkupeitteessäni on sitten paksu vanuvuori alla, ja siksi on oiva mökkipeite, värit aina mielialan mukaan vaihtuu, tuolloin oli ilmeisesti värikäs mieli, heh.
VastaaPoistaKiitos marjukka! :)
kaunista tilkkutäkki on todella ihanan lämmin .
VastaaPoistaOn se lämmin, mökillä saa olla noin värikäs, ja kun kuusten lomassa on mökki pikkuinen, seillä on josksu vilu, paksu peitto on ihana silloin :)
VastaaPoista