Aurinko paistaa tänään antoisasti. Asteita on -2. Talvea kohti mennään ja liukkaasti, vaikka keli ei olekaan liukas. Näin kirkkaana päivänä tämäkin tahtoo lähteä ulkoilemaan.Kaivelen jääkaapista pari pussillista leipää, pistän toppatakkia hartioille ja suuntaan askeleeni kilometrin päähän ankkalammelle. Lukuisat lintuystäväni ovat tottuneet ihmisiin, ja nytkin alkavat sorsat ja joutsenet lipua, osa räpistellen, luokseni ja aivan jalkojen juureen osaansa odottaen. Joukossa on pari nuorta lokkia, jotka surettavat minua eniten. Kuinka ne onnettomat pärjää talven yli, mietin apeana. Kesäisin ei joutsenetkaan antaudu lähelle lainkaan, nyt tulevat vaimeasti äännellen. Leipäpussini tyhjenevät nopeasti, sormia kylmää, ei se haittaa. Ystävilläni tulee olemaan vielä kylmempi aika edessä. Jään katselemaan vielä hetkeksi loittonevia kauniita valkoisia lintuja, monia sorsia ja lokinpoikia ja lähden hiljakseen astelemaan kotia kohti. Toivon kävellessäni lauhaa talvea.
Sorsa rouva odottaa murkinaa, kovin on luottavainen.
Joutsenpariskunta on viettänyt vuosia lammella talvehtien.
Näkymiä Ankkalammelta.
Lammella viihtyy myös varikset ,mutta naakat ,missä ne oli?
Heinolan lintutarhalta, muutama asukas:
Heinolan lintutarhalta, muutama asukas:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!