lintujen perässä, etten sanoisi juostua,
kun tuntui siltä
että on lähdettävä tienpäälle
ja tälläkertaa hyisen veden lintu mielessä.
Tiemme vei pitkän matkan kautta poiketen
koskia selaillen,
ja taas siinä niin kävi,
että täältä lähempää lintu perheineen lopulta vasta löytyi.
Mutta eipä voinut tietää.
Siis me oletimme ,että niitä oli ainakin kolme
no ainakin kaksi sujahteli
ja uiskenteli hyisessä koskessa.
Miekkakoski tuttu paikka,
siellä nähtiin ekat kanadanhanhetkin viime keväänä.
Nyt sinne oli asettunut myös koskikara perheineen,
tiesi mies paikallinen olija kertoa.
No nyt sitä olisi taas ollut se kaukoobjektiivi paikallaan
se kunnon objektiivi.
Linnut ei antanut tulla lähemmäksi yhtään enää.
Mutta jotain sain muistoksi reissulta kuvien myötä sentään.
Hyiset on linnuilla asumukset ja ei paljon
päätä palella kun sukeltelivat koskessa.
Koskikarasta linkki ohessa : Koskikara
Palaamme vielä!
Kun kevät väläyttää hiukan lämpöään,
NYT
oli hiukan viileä reissu,
että peti ja lämmin peitto veti puoleensa kotiin tultua.
Toisessa blogissani, myös koskikarasta päivitys.
Hih, olet kuin oletkin saanut kivat kuvat, minulla sama vika, että sitä kunnon objektiivia noissa tilanteissa kaipailisi toden teolla. Nyt vaan huolehdit ettet vilustu reissun jäljiltä :)
VastaaPoistaSarppu, linnussa ei ole mitään vikaa, ei nuo vaan antaneet lähestyä enempää, enkä ajatellut koskeenkaan hypätä.
VastaaPoistaMutta kivoja ovat, en ole muistaakseni koskaan nähnyt :D
Joo sain minä kurkun kipeäksi, siis palelti niin totaalisesti!
Oletpa ollut uhkarohkea, Seijastiina!
VastaaPoistaLämmitä ihmeessä sauna ja kylve kyllältäsi, kyllä se siitä<3
Se on aina mukava nähdä uusia lintuja livenä,mutta niitä nähdäkseen täytyy joskus ajella pitkiäkin matkoja,jotta näkkee niitä,kivaa seurailla lintuja yleensä♥
VastaaPoistaHyviä kuvia, kyllä linnun tunnistaa koskikaraksi. Nii-in ujoja ovat ja kainostelevat kameranaista.
VastaaPoistaIhastuttavia korvakoruja tuolla alempana.
Kyllä Sibelius on oikeassa ...
joutsenet yötaivaalla on jumalainen näky.
Viihtyisää ehtoota!
Ihan kivat kuvat. Koskikaraa en ole
VastaaPoistakoskaan nähnyt. Kiitti linkistä.
Täällä myös flunssan poikasta podetaan.
Pojalla oli jouluna, eli pitäähän äiskänkin
se potea, myötätunnosta.
Kuumaa teetä, hunajaa ja loraus rommia.
Siinä iltajuomamme, Seijastiina.
Koskikara on niin nopsa lintu, että sitä on vaikea saada kuvattua. Viime vuonna keväällä yritin, aina kerkisi sivahtaa ja sukeltaa jonnekkin. Usean epäonnistuneen otoksen jälkeen, sain muutaman kuvankin, mutta en läheltä.
VastaaPoistaKiva kun löysit koskikaran, ei niitä joka talvi meillä päin näe. Sama juttu minulla, ei ole sitä kauko-objektiivia eikä taida tullakaan koskaan, ovat senverran tyyriitä. Rahat oli jo käytettyyn säästössä, mutta sitten ne pikkuhiljaa hupenivat auton korjauksiin ym, ylimääräisiin menoihin.
VastaaPoistaToisaalta nämä kauempaa otetut kuvat antavat enemmän katseltavaa kuin pelkkä lintu, maisemat ovat niin kauniita katsella samalla.
Hauskaa illan jatkoa sinulle!
Upeita kuvia jälleen!
VastaaPoistameillä on täällä pohjoisessa hyytävän kylmää!
pakkanen paukkuu -30c ja metsän eläimilläkin on kurjat oltavat...
kumpa sää taas lauhtuisi?
leppoisia loppuvuoden päiviä sinulle<3
Lämmöllä
Päivi
Aili-mummo, en siis uskonut, että todella tavoitan tuon linnun, kun sitä lähdimme etsimään, luoja oli minulle suopea, siksi pikku palelu ei haitannut ,ainakaan kovasti :D
VastaaPoistaTansku, kyllä linnut on minusta niin mukavia seurailla, todella pitkiä matkoja tulee ajeltua Matin kanssa, jos jonkun näkisi :D
VastaaPoistaTarina, en illalla enää tohtinut tulla koneelle, joten hyvää huomenta vaan.
VastaaPoistaJa kyllähän linnun tunnistaa, mutta ,mutta..
Sirpa, en minäkään ole nähnyt koskikaraa, siksi se niin jännä paikka, ja vielä kun toivottiin näkevämme, oli ihana nähdä sitten kertakaikkiaan.
VastaaPoistaRommia olis pitänyt ottaa juu, en kuitenkaan, painuin vaan pehkuihin, nyt tässä töihin valmistaudun, ihan käymäseltään siellä :D
Valokin värsyjä, juu kyllä lintu ja kaverikin olivat niin nopsia, että lähelle ei antanut mennä, sillon sukellettiin.
VastaaPoistaHassuja lintuja, metkoja.
Jospa lintu jäis tuohon pesimään, keväällä sitten uuis yritys.
Manteli, kyllä niitä rahanreikiä aina löytyy kun saa jemmaan säästettyä välillä.
VastaaPoistaHaaveena mullakin kauko objektiivi, sigmalta sais halvemmalla, ei ihan vielä, mutta jospa keväämmällä, saa nähdä voimme ostaa.
Kyllähän ne liki tonnin halvimmillaan maksaa.
Sigmalla ehkä halvin, en tiedä mistä käytettyjä saisin, kun en silleen luota huutonettiin noin isossa asiassa.
Päivi, no jo on teillä pakkanen, aika kova!
VastaaPoistaHui!
Täällä tänään -11 juuri nyt aikseen aamulla, mutta kuulemma on luvattu kiristyvää.
Linturaukat kärsii eniten.
Ei kivaa!
Upea reissu! En ole koskaan nähnyt koskikaraa luonnossa. Aikamoinen lintu, kun pystyy sukeltelemaan kylmässä vedessä.
VastaaPoistaToivottavasti et vilustunut kovin pahasti
Mä en lintuja pahemmin tunne, mutta mielenkiinnolla katson kuvia!
VastaaPoistaSitkeä olet, kun pitkästi jaksat kiertää etsimässä. :)
Voi linturaukkoja, miten tarkenevat sukellellakin... hrr, kylmä tulee ajatellessakin!
KOSKIKARA, nyt on etittävä jostain tämän linnun lähikuva ja maalattava, olen laittannut kankaalle paljon lintuja ja keräillyt posliini ym.lintuja. Niissä on just sitä mikä viehättää mm.vapaus, kauneus, rohkeus ja paljon muutakin, kauuniit kuvat otit.......
VastaaPoistaHyvin olet linnut kuvannut. Hyvää uuden vuoden odotusta!
VastaaPoistaSussi, se on aikamoinen lintu kyllä.
VastaaPoistaOli minulla onnea kun lähdin etsimään ja mies rannalla kertoi, että tuossa se on, ihan tuossa koskella, kun ajoimme rantaan.
Ei nyt enää ole vilustumisesta tietoakaan :D
Sumi, mielenkiintoa kyllä rittää lintuja kohtaan :D
VastaaPoistaOn ihme lintu kun kestää hyistä vettä!
Kiva kun muuten kävit täällä ja kiitos kommentista!
Käyn illalla sinulla vuorostani!
Maikku, kiitos!
VastaaPoistaKoskikara kosken partaalla mikä upea maalaus oliskaan!
Se minun pitää sitten nähdä!
Voisin yrittää piirtää itsekin joskus :D
Sisko, kiitos myös sinulle mukavaa uuden vuoden odotusta :D
VastaaPoistaHei Seijastiina
VastaaPoistaEikö ollutkin kiva seurata Koskikaran sukeltelua.
300mm optiikka riittää pikkulintujen kuvaamiseen ja rajaamalla saa kohdetta tuotua lähemmäs, jollei kamerrassa ole kovin pieni kenno. Sinun kuvat ovat hyviä kun Koskikaran elin ympärisö on mukana kuvassa. Minulla on noin 400m matka Koskikaran kuvauspaikalle. Olen Myllykoskella päässyt sitä vähän lähemmäksi kun koski on jäätynyt niin paljon että pääsee sivuoman yli virtaavan veden ääreen. Viimeksi sain siitä aika kivan kuvan, kun se nousi vedestä jäälle, kuva on vielä etusivulla blogissani. Kuvan otto hetkellä oli vielä pakkast -20 astetta, mutta se ei Koskikaraa haitannut, vaikka kuvaaja meinasikin rannalla kohmettua.
Teuvo Noormarkusta
Hienoja kuvia!! Oli varmasti hieno tunne kohdata hyisten vesien lintunen :-)
VastaaPoistaMonalle terkkuja, oli ed postauksen kuvissa niin syötävän söpis ;-))
sinulla on hyvin monivivahteinen blogi, toivon että ehdin toistekkin lähdin nyt seuraamaan polkuja uusia. ihanin lause oli alussa joka sävähdytti mieltäni. älä pelkää pimeää sillä sisäinen valosi voi valaista senkin. tai kun tarkastin, se olikin niin että pimeä pelkää minua.. ehkä ajattelin siten kuin ensin kirjoitin.. pelko oieassa paikassa on kohtuullista.
VastaaPoistaTeuvo, kiitos, oli kyllä ihanasiis, kun todella oikein lähdin tuota lintua etsimään, luonto oli minulle suopea ja löysin sen, mutta kovin oli sujakka livistämään etemmäksi.
VastaaPoistaMinä en ymmärrä tuota kennoa kyllä, enkä rajaamista, pönttö kun olen eikä ole aikaa ollut opetella, mutta keväällä otan ja alan tutkia kameroitani paremmin ja opiskella.
Ja mikä ihanuus, me päästiin sopimukseen, että suurempi objektiivi ostetaan kevään kunniaksi vielä!!
Jee!
Kyllä minäkin meinasin kohmettua, tärisin kuin haavan lehti, mutta päätin jotain kuvia ottaa, vaikka mikä olisi.
Oppia ikä kaikki!
Joo, olen kin niitä koskikaroja ihaillut blogissasi, täytyykin uudestaan käydä, se on sitten mukava lintu ♥
Sinulla on mukavaa kun niin lähellä viihtyy tuo lintu :D
Minnamarika, Monskulle meni terkut, kiitos ♥
VastaaPoistaSe on ihme, että löysimme linnunk un sitä juuri lähdimme etsimään, olen oikein tyytyväinen ,vaikka kuvat nyt ei ole ihan onnistuneita, ei, mutta se koskikaran kohtaaminen oli hyvä juttu ♥
Aikatherine, kiitos sinulle vierailusta ja kommentista ♥
VastaaPoistaToivon ,että ehdit toistekin tänne, kuten ajattelitkin.
Joskus noita lauseita jään miettimään ja sitten huomaan kirjoittavani niitä ylös, että muistaisin :)
Kiva kun näit Koskikaran kun niin pitkän matkankin teit. Minä en ole koskaan luonnossa nähnyt Koskikaraa vaikka usein koskien partaalla perho-ongitaankin.
VastaaPoistaToivottavasti et pahasti vilustunut!
Irma, kiva kun kävit täällä ♥
VastaaPoistaJoo, vilu oli eilen illalla, ei enää mitään ongelmaa ;D
Koskikara oli ilo nähdä , sitähän juuri etsin, tunnen melkein olevani siunattu :D
Koskikara on haastava kuvattava ainakin näin aloittelijalle. Aikaa siinä palaa kun hiljaa odottelee... pakkasella :-)
VastaaPoistaUlla Tuomela, niinhän se on, mutta oli kerta kaikkiaan niinb kylmä, että enempää ei voinut olla, kun horkassa tutisin.
VastaaPoistaKevemmällä uudestaan, on nähty nyt, siitä olen iloinen :D