torstai 15. heinäkuuta 2010

Runo joka kosketti


- Sukelsi
kukkivien lumpeiden sekaan
nuori tyttö
eikä noussut.
Ei noussut enää.
se oli pitkä sukellus:
ikuisuuteen asti.

          _ Miten kaunis kuolema.
             Nukkua kukkien syliin,
             sanoi joku.

Minä en sano.
Kylmäsi. Värisytti.
Vaikka kesä. Vaikka lämmin.
Vaikka tapasin hänet
vain kerran. Sattumalta.
Koko kesän rantapolulla
pysähdyin kohdalle:
lumpeet keinuivat
            keinuivat
kuin ei mitään _
Seuraavana kesänä
eivät kukkineet -

-----Maaria Leinonen-----

11 kommenttia:

  1. Runo oli ravisuttava, nousi ihokarvat käsissä. En ollut aiemmin, tätä runoa lukenutkaan.

    VastaaPoista
  2. Valokin värsyjä, niin oli minustakin, ja tahdoin sen tänne muistiin laittaa koskettavuutensa takia :(

    VastaaPoista
  3. Luin runon ja oli aika koskettava, kaunis! Enpä muuten minäkään ollut tätä aikaisemmin lukenut!

    VastaaPoista
  4. Kylläpä runosi osui yksiin aviisissa olleen uutisen kanssa.
    8-vuotias tyttö hukkunut.
    Mukavaa kesäpäivää!

    VastaaPoista
  5. Tuli ihan surullinen olo, hyvä etten itkemään alkanut. Miten tämä saattoikin noin riipaista.

    VastaaPoista
  6. Tarina, niin juuri, olkoon tämäkin hänelle muistoksi :(

    Sude, niin mullekin tuli kun luin tämän ekaa kertaa, surullista :(

    VastaaPoista
  7. kiitos oikein paljon että saan vierailla hienossa ,blogissasi .Hauskaa loppukesää seijastiina.terv: jadessan

    VastaaPoista
  8. Kiitos sinulle jälleen vierailustasi Jadessan, mukavaa viikon loppua :)

    VastaaPoista
  9. Voiko runo enää kauniimpi olla...Täälläkin juuri etsitään nuorta poikaa, jonka epäillään hukkuneen, surullista!

    VastaaPoista
  10. Sisko, niin juuri.
    Voi ei, taas tuollainen järkyttävä uutinen, voi onnetonta nuorta :(

    VastaaPoista

Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!