Ihanat tomaatit

Arvatkaapa, ajatelkaapa
miltä maistuu kypsä ikioma tomaatti?
Punaposkinen, raikas sateen jäljiltä,
pehmeä puhdas ja ihan
itse kasvatettu?
Kaikkihan sen tietää,
että hyvältä, maukkaalta
ihan omalta.
Nyt on kuuma kesä ollut
suosiollinen tomaateille,
on saaneet aurinkoa
 ja vettäkin, kun
itse jaksan kastella,
Ja jaksanhan minä kastella
iloisin mielin,
kiitokseksi saan muhkean
mehukkaat ja ISOT
tomaatit palkaksi.
Maistuis varmaan sullekin !
* 



- Kun syö kotona kasvatettua
tomaattia,
ei pysty ajattelemaan
ikäviä ajatuksia -


-----Lewis Grizzard-----

Viimeinkin oma neitoperhoseni

-- Nurmikolla outo vieras,

neitoperho

kaukaa tullut,

siipisuomuissansa

tytön kummastuneet silmät -

----Helena Anhava-----

- Et näe taivasta

toukka kotelossasi.

Et pilviä,

kukkien loistoa.

Vaan onko uni niistä

soluissasi?

Polttava ikävä lentoon

ketojen ylle.

Ja valmiina

riipaiseva riemu

upottaa neitoperhona

väriloistosi

kukkameren hehkuun -

-----Maaria Leinonen-----

Mukavaa viikonloppua hyvät ihmiset, lukijat ja ystävät!

Kirppiksellä

Välillä on mukava pujahtaa 
kirppisputiikkien pariin.
Huomaan ,että monet muut on ajatelleet asian 
ihan samoin.
Kaupassa on tungosta ja tunnelmaa.
Ihania vanhoja ja uusia tavaroita,
on aivan vastustamatonta jättää hypistelemättä
ja ostamatta.

Tällä kertaa mukaan lähti: Lukemista,

Lasiastia

Arabian syviä lautasia ja lintu sininen.
Retropeili mökille. 

Joskus menemme Lahteen shoppailemaan,
ja siellä on mielenkiintoisia kauppoja, myös kirppiksiä.
Mutta näin kesän aikaan tämäkin shoppailu on jäänyt minimiin.
Odotetaan ilmojen jäähtymistä,
ehkä sitten jää myös aikaa ja tahtoa koluta tarkemmin
kaiken maailman kirppikset.

                            

Keltainen hetki luonnossa

- Etsi kauneutta

luonnosta

ja hyvyyttä

ihmisistä - 

Pian ,aivan liian pian alkaa värittyä luonto,
pieni muistokatsaus menneeseen kevääseen ja olevaan kesään.
Kohta jo kilvan lehdet puista putoilee
ihan ensimmäiset jo tipahti ihan
kuin varkain...

Päiväperhoja ja leppäkerttuja

Liuskaperhonen

Amiraali

Suruvaippa

Sitruunaperhonen

Lanttuperhonen

Nokkosperhonen

Ja ihanat leppäkertut

Auringonlaskuja ja aamuruskoja

Olemme saaneet lukuisina iltoina ja aamuina

ihailla luonnon tarjoamaa väritystä

taivaalla,

iltaisin ,hyvin myöhään illalla,

aamuyönaikaan,

juuri kun silmät tahtoisi vain pysytellä kiinni.

Yöllinen matkamies sai kuvata purppurapilviä

jotka kannustivat matkan tekoon uupumatta.

 

Illalla istahtaa maiseman ihastelija

tyynen järven rannalle

sille pienelle kivelle

heittää kiven järveen

ja huoahtaa väsyneenä

ja toteaa miten kaunista on...

Kaislikossa suhisee taas

Ja nyt kun olemme palanneet eksoottisten villieläinten 
parista kotoiselle lammelle,
ja venesatamaan, kaislikkoon,
saanen esitellä valppaat emot jotka hellästi 

hoitaa ja suojelee lapsukaisiaan.

Nokikana pesii kuin pesiikin venerannalla,
toisin kuin keväällä pelkäsin,
etteivät olleet tulleetkaan tänä kesänä.
Vaan kyllä ne tulivat, pienokaiset turvaan sakeaan kaislikkoon

ja ruokaa hankkimaan katraalle.

Ilta saapuu,
kaislikossa alkaa suhinat hiipua
ja sorsaperheet käyvät levolle kaislikon suojaan.
Huomenna uusi päivä ja uudet mietteet.

Varis jää vartoimaan puun oksalle

Kaikkialla vallitsee hiiskumaton rauha.
Lempeä heinäkuun loppu.

Polkuja metsässä

                                   
                                          - Kun kuljet metsässä,
                                             et muista jokaista
                                                lehteä erikseen.
                                               Muistat tuoksut
                                     ja auringon väreilyn ilmassa -

                                    
    

Päivä Korkeasaaressa

Terveisiä Helsingistä ...
Sateinenhan se lauantaipäivä oli bussiin noustessa Heinolasta,
mutta lopulta perille päästyämme ei kuitenkaan satanut

ilma oli kolea ja mukavampi käyskennellä koko päivän ajan Korkeasaaressa.


Siis minä en pidä vangituista eläimistä, en missään tapauksessa!
Mutta missäpä muualla voisin nähdä eksoottisia eläimiä ja villieläimiä
täällä Suomenmaalla kuin Korkeasaaressa.
Niimpä siedän Suomen eläintarhaa joten kuten vielä!
Ja innostuin ja ilahduin nähdessäni ,kuten viimekin kesänä,
kuinka tyytyväisiltä eläimet tuntuivat näyttävän.

On riittävästi tilaa ja luontoa ympärillä ja jokapäiväistä ruokaa.
Eihän se vapautta voita, mutta kuitenkin
totean että eläimillä on mukavat asuinpaikat tarhassa, kun tämä on heille ainoa vaihtoehto,
eivätkä enää luonnossa sopeutuisi lainkaan.
Esim.karhu kaksikolla on isot tilat, ja tuo alue jatkuu, että sisäkautta 
pääseevät halutessaan toiselle isolle puolelle joka on mukavasti rakennettu

kallioineen ja luonnollisesti.

Hyvä näin!
Riikinkukkoja asteli vastaamme tämän tästä leuhauttaen upeat sulkansa esille,

 morsiamen ja lasten kipittäessä piiloon pensaitten suojaan.
Meillä Heinolassa on Kanadanhanhet joita Korkeasaaressa ei näkynyt,
valkoposkihanhia siitäkin edestä, ja olivatkin ärhäköitä.

                     Komea tiikeri




      

Keisaritamariini on hellyttävä muhkeine viikseineen.
Vipeltäjää oli monenlaista ja päivä oli kuvauksellisesti antoisa.
Vain 350 kuvaa!
Todettuani että eläimillä oli aivan hyvät oltavat, olin tyytyväinen päivään ja kotimatka voi alkaa.

Illalla bussimme lähti kauppatorilta 18:00 ja aikaa jäi tutustua vielä Helsingin sataman elämään.

Päivä oli hauska ja kiinnostava. Paluu Heinolan sateeseen tuntui hiukan haikealta.


 

Suruvaippa

Lempeän tuulen leikkiessä koivunoksilla istahdan hetkeksi keinuun puutarhassani
                    
                  ja siinä se sitten on:
                     ihan lähellä
                     ihan liki
                     my presents
                     lahjani

                     aarteeni


Perhosen siiven kosketus, kertoen:


                 Tässä minä olen

                     oletko kaivannut minua?

Kyllä minä odotin sinua ensimmäiseni, ensirakkauteni
                    kaivattuni!


Päiväni pelastaja tule täällä sinä viihdyt, mettä on runsaasti ja lämpöä auringon!


Hyvää viikonloppua ystävät, lukijani,ihanat ihmiset
pidän taukoa hetken,
huomenna mennään Korkeasaareen koko päiväksi.

Monan mietteitä

Ja pitkästä aikaa astuu Moona puikkoihin.
Aina yhtä kekseliäs kullanmuru
saa puheenvuoron:

                 - Moona miettii -



Minä täällä hei,
Is the anybody there?

Olen matkalla *akan* luokse mökkeilemään
pariksi viikoksi jälleen,
tuossa tulin pitkin Turun teitä, ei kun olikos se
Jyväskylän tietä,
ja matkalla kiinnitin huomioni tienviittaan

jonne olisin halunnut livahtaa.

Neiti apulaiseni kuitenkin ajoi tuhatta ja sataa etten sopivaan kohtaan kerennyt hypätä.

Aikeeni näkyivät varmaankin ulospäin, kun pysähdyttiin ja takakonttia avasivat, liekkö ajatuksena siirtää minua sen kätköihin höpisemään.
Huokasin helpotuksesta,
taisivat vaan etsiä jotain murkinaa.

Tässä pitää yksin heti olla kun olevinaan lähteevät hurvittelemaan
jonnekin eläinten vankilaan viikonloppuna.
Mutta so, minä nautin kun saan makailla
eikä kukaan ole häiriköimässä kaiken maailman 

imureineen ja ..
Minä haaveilen!

Ja nautiskelen
kuten kunnon kissat vain osaa.
Terveisiä vaan kaikille etenkin Amandalle!

Leppäkerttuja onko niitä?

Kuluneena kesänä olen usein mietiskellyt
missä on leppäkertut, leppäpirkot (Coccinellidae ? )

Nimi leppäkerttu viittaa hyönteisen verenpunaiseen väriin,
sana leppä merkitsi verta vanhoissa itämerensuomalaisissa kielissä
Lisää tietoa täällä

Noh, ajeltiin tässä huviajelua ristiin rastiin
tiistai illan katveessa, ja mies pujahti työpaikallaan käymään,
ja minä tietty jäin tienvarteen kamera kädessä.

Kas, kas mitäs sieltä *koiranputken* kukinnoista löytyykään?
Kauniita punaisia leppiksiä viimein.
Voi, voi sentään, nyt olis pitänyt olla oikea kamera mukana, makro objektiivi,
tai loittorengas vähintään 
vaan väärä kamera mukana, ja lähikuvat jäi ottamatta.

Mukavaa *pikkulauantaita* :)

Ja kiitos Mannalle vinkeistä,
loittorengas siis päätettiin ottaa  ja se on nyt tilauksessa,
samoin telejatke
huutonetistä edullisemmin,
ootellaan pian tuleviksi.

Kukkia siellä, kukkia täällä...

Hiukan kukkaloistoa välillä.
Pinkki petunia on Seijastiinan mieleen,

reunoilla valkoista lumihiutaletta.

Ahkera on Liisa ja kukkii herkin vaaleanpunaisin värein.

Verenpisara on nauttinut kuumasta heinäkuusta.

Krassi on kuin aurinko iloinen ja kirkasvärinen.

Lobeliat kannon päässä ovat mukavan näköiset.