Tykkään käydä kirjastossa, luen paljon runokirjoja, kuten huomaatte ja kaikenlaista muuta romantiikasta jännitykseen ja siltä väliltä. Eläin kirjat on aina suloisia ja surullisia välistä. Mutta ne alet, täällä ainakin on kesällä kirjaston pihalla kirjoja roppakaupalla 1e ja välistä 50s kpl.
Niimpä mekin mökki matkalla pyrähdettiin kirjaston eteen ja mitkä ihanat kirjat odottaa innokasta lukijaa. Valitsin kuitenkin nuo kuvien kirjat tälläkertaa.
Ruokakirjat on aina tervetulleet minun huusholliin, varsinkin leivonta kirjat, ja pastakirjat kiinnostaa. Kotijuustoa olen jo tehnytkin, tuo yksi kirja neuvoo ja opastaa vielä juuston saloihin
Lopuksi jännitystä illan varjoissa luettavaksi Asa Larssonin tapaan. Nyt näine saaliineni äkkiä mökille! :)
- Missä maassa millä tähdellä kohtasimme missä metsässä huojuimme millä niityllä kasvoimme kukkien rinnakkain kulkivatko sielumme samojen usvien läpi saman ikävän kantamina
ja nyt tällä tähdellä tällä polulla kohdatessamme sielumme samaa sukua löysivät levon toisissaan -
-----Maaria Leinonen------ Kuva on otettu korttivalikoimastani, en siis ole pystyttänyt rannalle kaunista tarjoiluhetkeä kahdelle. Runo vaan tarvitsi kauniin kuvan, ja luulen että tämä sopii hyvin.
Ihana aurinkoinen päivä houkutteli järvelle, venosen teki mieli ja ihmislapsen järven syleilyyn. Täällä Heinolassa on kauniita saaripaikkoja johon saa rantautua ja nauttia järvinäkymistä kauniissa maisemissa.
Ei muuta kuin tuumasta taas toimeen, levottomat kesäperhoset kävi siis hakemassa moottorin mökiltä ja niin vain tänne saaristoon täytyi päästä välillä. *Kaupunkilais* veneemme pääsikin ekaa kertaa järvelle. Aivan loistava ilma ja lämmin, rannalla vesilintu emo vei kiireesti poikaset turvaan kaislikkoon kun nämä' lähti airot viuhuen rannasta. Moottori laitetaan päälle vasta selällä, minä soudan leppoisassa tyvenessä mielelläni vähän. Huomaan että härkälinnunkin poikiminen oli onnistunut, mitä keväällä kuvasin, sillä olikin enemmän kuin tällä *rantarouvalla* joka selässään kantoi lapsukaisia.
Ja niin rantauduttiin rakkaalle kalliolle missä parit kesät jo minäkin olen aurinkoa palvonut. Siis nyt se on talviturkki heitetty! Joo ihan totta, tänne asti meni kunnes rohkenin järven syleilyyn pulahtaa. Ihanaa, voi kuinka voi olla ihanaa, nyt kun kerran sen pulahdettuaan tietää miltä se tuntuu, on pakko päästä joka päivä uimaan, ihan totta! Kylläpä teki mukavan säväyksen uintireissuni että pulahdin toisenkin kerran, ja oh, miten huono kunto on, kun läähätän kuin ajokoira. Nyt täytyy kesän mittaan pitää kunnon kohotusta oikeesti! Uintihan on sitten vallan mainio ja ihana kuntolaji. Tänne maisemiin on päästävä vähintään pari kertaa vuodessa.
Perhosia on aina hauska yrittää kuvata. Mielelläni juoksen kukkakedolla noitten perästä. Mökimme takana kasvaa kuusikkoa, ja kukkaketoa löytyy rinteestä ja pihasta erilaisia kukkia, soisin ne kiinnostavan perhosia. Odotan tuoksuköynnöksen kukintaa, että kiinnostaako perhosia. Tuo jonka siivissä on täplät saattaa olla minusta papurikko, ja vieläpä matsäpapurikko, ne lentävät näin kesäkuussa. Ritariperhonen oli kovin vikkelä, onneksi sain yhden kuvan, mutta kaunis se oli. Toiset perhoset on jo sitten tutumpia useimmille.
Täytyypä piipahtaa kiireesti kuvineni tänne heti, kun kaupunkireissulla ollaan taas. Ihmeteltävää on taas mökillä ollut. Tuo pikkuinen *ruohonkorrenpurijalintu* on ihan hauska ja aika kesykin, mikähän lie merkkiään, kuka tunnistaa pikkuisen? Mökillä lataa kuvia niin kauan, että kaupunkireissut pitää käyttää hyväkseen ja ajoittaa ja ladata kuvia täällä. Ihmeteltävää siis riittää, mikähän mahtaa olla kuvan pensas? On oma veikkaukseni tuosta, mutta jos joku ihan tietää,niin hyvä on! Siinä on mustat marjat!
Tomaatit siis mukavasti jo raakileita siellä täällä, ostin mokomia lisää kukkivina. On mukavaa seurailla joka päivä kypsymistä odotellen. Perunan varretkin kovasti kasvaa, liekkö mukuloita tulossa lainkaan.. Metsämansikatkin kypsyy ja pensasmustikasta odotan hyvää satoa. Raparperista lienee tehtävä hilloketta ihan piakkoin, viiniäkin voisin valmistaa.
Aurinko paistaa mukavasti ,mutta ilma on viileä tuuli puhaltaa järveltä. Illalla paistetaan muurinpohjalettuja iso satsi, elikkä pillit pussiin ja taas menoksi maalle takaisin, kaipaan jo peipon laulua.
Tänään huomasin yhden ainoan huumaavan tuoksun tuojan mökin pihamaalla lintukotinsa jättäneen sinitiaisen pöntön alla. Valkolehdokin! Mikä huumaava ihastuttava tuoksu meitä ilahduttaa öisin. Tämänkin ilmeisesti, luulen mä edellinen asukas pihaan istuttanut, kuten muutkin ihastuttavat kasvit. Pidän ajatuksesta, että metsäkasveja siirtäisin pihamaalleni. Voihan tietty olla että valkolehdokkeja kasvaa ihan muutenkin vaan, täällä Heinolassa ainakin luontopolkujen rannoilla näkee paljon. Mutta ihastuttava, yksinäinen, tykkään siitä!
Eilen ukkonen vasta riemastui mökkisemme päällä paukahtelemaan. Salamoita emme nähneet, jäivät ilmeisesti puiden piiloon. Sateili sitten oikein kunnolla jotta hyvällä omalla tunnolla voin istahtaa takan eteen lepotuoliin mukavasti takassa liekkien lämmittäessä ja selailla lukemisiani. Sulo tuli taloon kirja, ehkä pienoinen pettymys, kun ajattelin sen olevan koirasta kertova kirja, mutta edetessäni huomaan sen kertovan muutakin elämän varrella tapahtunutta. Nora Robertsin kirjat on aina mieleen, Löytyy niistäkin poikkeuksia kyllä. Mutta päätän valita tälle mukavalle sateiselle hetkelle luettavaksi Anna Janssonin : Hylynryöstäjä. Hyytävää jännitystä siis tiedossa.
Voimmekin palata luonnonhelmaan muissa merkeissä, Juhlat on juhlittu, hetkeksi... kesällä niitä toki riittää vielä. Piipahdimme kaupunki asunnolla katsastamassa huonekasvien kuntoa ja kovin nuo olivatkin janoisia, vaikka minulla on janoisimmille pallukat lisänä, joista menee lisävettä tarpeen mukaan juurille. Matkan varrella tiemme kulkee usein rannan kautta, kauniita punaisia ruusuja jäämme hetkeksi ihailemaan rantapuistikkoon. Valkoiset ruusut kuuluu juhannukseen, punaiset saa nyt esittäytyä, ihana väri on noissa, eikös olekin?
Kaupungissa ei malta kauan olla, ahdistavaa, kun ikkunat on olleet kinni monta päivää. Palaamme maalle vilvoittavan järven liki kesätuulen leppoisasti liehakoiden. Peippo se vaan jaksaa laulaa elämän innosta.
