perjantai 28. toukokuuta 2010

Tuikku In Memoriam

Surulliset uutiset kantautui juuri korviini.
Nyt istun apeana ja kyynel vierii tahtomattaan silmäkulmasta.
Tuikku 20v on poissa!
En tiedä vielä miten tätä asiaa käsittelisin?
Kaksi vuotta sain iloita ihanasta ystävällisestä hepasta,
juuri kun alan tutustua täällä tuohon niin kilttiin Tuikkuun,
saan kuulla että se on poissa.
Kesäasuntomme isäntä surullisena kertoi asiasta tuodessaan meiile puita juuri.
Tämä on heille niin vaikea pala, 
kuten myös meille kovasti.
Koskaan enää ei tervehdi Tuikku meitä aitauksessaan 
kun ohi ajamme mökkitiellä.
Levätköön rauhassa ,olit hyvä hevonen ja rakas niin monille.





 

8 kommenttia:

  1. Pitikö tuikku lopettaa vai kuoliko se ite. Oli niin sileäkarvainen ja hyväkuntoinen.
    Kyllä varmasti on ikävä.
    Hevonen kun on niin viisas eläin.
    T:ainora

    VastaaPoista
  2. Ainora, Tuikkua ei lopetettu, sillä oli ähky, ja isäntämme yritti sitä jaloittaa yöllä monta tuntia, mutta se menehtyi kolmen aikaan, eivät voineet mittään. :(
    Suru on suuri! :(

    VastaaPoista
  3. Voi,että miten surullinen tapaus:(,hevonen kun on ihmisen paras ystävä.Ihana runo Tuikulle.:)Tuikku on ikilevossa.

    VastaaPoista
  4. Se on niin surullista tatska, ikävä on valtava kaikilla. :(
    Kielot varmaan muistuttaa nyt joka kevät Tuikusta. :(

    VastaaPoista
  5. Tuikulla on hyvä olla. Olen pahoillani puolestanne.

    VastaaPoista
  6. Mayo, niin varmasti on.
    Kiitos myötätunnostasi :)

    VastaaPoista
  7. Voi Tuikkua, mutta pääsihän hän ikivihreille laitumille. Minun hevoseni, kauan kauan aikaa sitten, menehtyi samaan vaivaan.

    VastaaPoista
  8. Tuikku niin, ehkä siellä on ruohokin parempaa.
    Aika ikävä tauti, menetys on aina raskas! :(

    VastaaPoista

Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!