sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Rakkain maisematauluni






Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
syvään, kiireettä.
Opin sen askeleet, laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta
puut metsältä
Kuulemaan perhosen lennon
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa.


Tätä metsää rakastan
naavapartakuusia
suopursusoita
kivikkorinteitä
neulaspolkuja
Rakastan iltaan hiljenneenä
kevään lauluja helisevänä
myrkyssä kohisevana.
Tätä karua hoitamatonta
keloineen, pahkoineen
laulurastaineen
Tätä metsää rakastan
Tätä maata

-----Maaria Leinonen-----




4 kommenttia:

  1. Ihania maisematauluja - tuollaista metsää sopiikin rakastaa :)

    VastaaPoista
  2. Niin Hanna,eikö olekin maisemat aina niitä parhaita tauluja?
    Rakastan tätä maata.

    VastaaPoista
  3. Metsässä on niin ihana kuljeskella ja vaan nauttia (tänään viimeksi tein niin).

    VastaaPoista

Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!