Metsätähtiä kuin tipahtanut taivaalta

- Kevään vihreiden siipien alla
kaikki maan pienimmät
metsätähti
ja leppäkerttu
neitoperho
ja muurahainen
Kevään siunaavain siipien alla
kevytkengin
valopoluilla
maan pienet veljet kaikki
ja ihminen
ja ihminen
ansaitsemattomassa onnessa. -

------Maaria Leinonen------

Vääriä kissoja ja linnun laulua

Mona ei kestä minun alituista kuvaamistani.
Kuten huomaatte, kovin on kiukkuisen oloinen neiti.
Mona on myös viisas kissa,senhän jo tiedämme kyllä.
Joskus olen varma että se ymmärtää meidän puhetta.
Ja joka ikinen sunnuntai aamu mökillä,
ihan ennenkuin aletaan pakatakaan
kaupunkiin lähtöä varten,
se tietää!
Tänään jahtasin väärää kissaa kuusikossa,
kyllä siinä varmaan oli Moonalla naurussa pidättelemistä,
Kun aurinko ja kuusikon varjot vääristi naapurin kissan
värit,
jotta luulin sitä Moonaksi, ja yritin ottaa kiinni.
Kissa meni aina vähän matkan päähän
ja jäi tuijottamaan,
mitä ihmettä oikein aion!
Silmälasitkin jäi sisälle!
Sitten se meni menojaan,
ja Moona makasi oikosenaan terassilla,
kuin olisi siinä aina maannut.
Siis kyllä se teeskenteli ja varmasti nauroi makeasti partaansa :)



Hohhoijaa, kaupunkiin on lähdettävä välillä,
nyt jo aikasemmin, iltavuoron takia.
Ja Moona teki katoamistempun kaiken lisäksi,
se siis tietää!
Ei siinä auta kuin odotella ja
yrittää olla Moonaa viisaampi.
Naksulaatikon heiluttelu ei tehoa enää,
Moonaa ei huijata!



Yöllä lauloi mustarastas läpi yön,
ei joutanut maate lintu edes mennä.
Aamulla saimme kuulla satakielen laulua,
niin innoissaan lauleli kuusikossa.
Kun kuulee satakielen laulun,
on kaiken kuullut.
Ihanaa!



Kalliokielot täytti pellon pientareen ,
kun kissaa katsastelin.
Sieniäkin näkyi maassa muutama mitä lienevätkään.
Moonakin löytyi jo kohta,
Päästään matkaan,
ja kaupungissa kissakin malttaa nukkua nyt.
Ensiviikolla vaikka tiistaina ostetaan kesäkukkia
punaista ja valkeaa suunnittelemme,
ja viedään mökille ,Matti teki upeat kukkalaatikot,
josta kerron sitten! :)

Sudenkorentoja

- Vain aitoja koruja
kantavat
kaislan hiukset:
sudenkorentoa
kastepisaraa -

-----Maaria Leinonen-----

Mietteitä

- Valoa ei ole paljon
tyyni järvi kuuntelee kuikkia
vene lipuu ja minä muistan
lapsuuden kesät
avaran järven
muistan miltä tuntui olla
aivan pieni


Etsiä ja käsittää..
miten koskivat ilo ja kipu
Olin jo unohtanut kuinka
kuikat sultavat suurin kaarin.

Valoa on tarttunut repaleisiin kuusiin
pystyssä on vielä joku metsä
Vielä tuoksuu järvi vedeltä
puu, havisee himmeä haapa
ja kun alkaa sataa
näen pisarat veden kalvolla -

-----Hannu Mäkelä-----

Tuikulle

KIELONIITYLLÄ

- Uupuneena itkemään
silmäni kun suljin
kieloniityn hämärään
heti silloin kuljin.
Viileässä keväässään
huojui lehvät päällä pään.
Kielohaassa kuljin.


Vihreästä hymyillen
valkokellot hohti
ujosilmin kutsuen
kumartumaan kohti.
Ujosilmin hymyillen
painoi päänsä jokainen
lehteänsä kohti.

Säde kaikkein suloisin
vain voi päästä sinne
kieloniityn varjoihin
lehden alle, minne
kätki kukka kuultavin
tuoksun,josta kuitenkin
hymyy koko rinne -


-----Saima Harmaja-----

Tuikku In Memoriam

Surulliset uutiset kantautui juuri korviini.
Nyt istun apeana ja kyynel vierii tahtomattaan silmäkulmasta.
Tuikku 20v on poissa!
En tiedä vielä miten tätä asiaa käsittelisin?
Kaksi vuotta sain iloita ihanasta ystävällisestä hepasta,
juuri kun alan tutustua täällä tuohon niin kilttiin Tuikkuun,
saan kuulla että se on poissa.
Kesäasuntomme isäntä surullisena kertoi asiasta tuodessaan meiile puita juuri.
Tämä on heille niin vaikea pala, 
kuten myös meille kovasti.
Koskaan enää ei tervehdi Tuikku meitä aitauksessaan 
kun ohi ajamme mökkitiellä.
Levätköön rauhassa ,olit hyvä hevonen ja rakas niin monille.





 

Ampiaspesiä ja lettuja

Mitäpä miettii Moona?
Luulempa että miettii herkutuksia,
hiiren koipipaisteja.
Mutta me tuumattiin Matin kanssa pistää lettutalkoot pihalle.
Ilma vähän kolea ja sateinenkin välillä.
Ilma on mikä on, sille emme voi mitään
joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.



Ihanat muurinpohjaletut maistuu ulkona ,
mistähän se johtuu että kaikki maistuu ulkona aina paremmalle?
Ei paljon muuta ruokaa tarvitse,
kun muutaman letun pistää poskeen,
Monakin maistoi hiukan.
Ulkona on muutenkin kivempi paistella kuin sisällä noita.
Suosittelemme Monan ja Matin kanssa,
ohje löytyy profiililla peetu1 täältä




Sisällä oli muutamassa päivässä hiukan viilentynyt,
kuten ulkonakin.
Ei huolta illalla laitetaan takkaan ja kaminaan tulet.
Sähköpatterit lämmitäköön siihen asti huoneita.
Puuvajassa ampiainen yrittää pesää tehdä..KÄÄK!!
Se nyt ei onnistu kyllä
pesä sai kyytiä,
olikin tuollainen nyrkinkokoinen jo.
Sain juuri letut paistettua,
sade yllättää rajulla kuurolla,
pian sisälle ampaistaan tässä.
Mutta sadekkin voi olla kivaa,
sisällä voi hyvällä omallatunolla vaikka pelata sisäpelejä,
esim: haluatko miljonääriksi? :)

Sadepäivän ilonpisaroita

Kyllä nyt ne kukkii ,omenapuut ja kaikki!
Ihanaa!




Sadepäivän uhallakin, pistäydyimme maalla.
Kesäasunnon mäen päällä jäin ihailemaan
keltavihreää maisemaa.
Kuva ei kerro totuutta, mutta rakastan tuota maisemaa,
kaunista keltaista ja vihreää.
Kielot yhä odottaa kukkaan puhkeamista tien molemmin puolin
ihan tuossa mäellä.



Vuohenjuuri portaitten molemmin puolin kertoo, että
nuput aukeavat kohta valtoimenaan kukkien.



Pikkusydän on ilahduttava.
Kohta kukkii luonnossa myös metsäkurjenpolvet,
sireenit, pihlajatkin.
Miten ihanaa aikaa.



Äitienpäivän orvokkiamppeli kukoistaa ja rehevöityy
ihan silmissä..
Kyllä tytär ilahtuu kun tulee ja näkee
kuinka on hyvin voipa ostamansa kasvi.
Kiitos hänelle!



Sain tänään sinistä maanpäällyskasvia, mitä lie,
ystävältä, kasvin nimeä emme muista,
mutta maahan pääsi ja nyt seuraillaan kuinka
kasvu lähtee .
Kukka on aivan ihastuttava,
kuka kertoo mikä kasvi lienee nimeltään,
on köynnöstelevä ja ehkä metsäorvokin kokoiset kukat.
Mutta ihana on, kiitos antajalle!

Sadepäivä ei haitannut kuinkaan
isäntä asenteli antennia ja minä istuttelen kasveja ja ikuistan
kamerallani luontoa.
Ensi viikolla poimin ystävälle kieloja :)

Vielä hetki runolle

- Polkujen käsivarret
köynnöstävät polveillen
lampien lempeitä rantoja
kuin ystävää syleillen.
Puut laulahtavat.
Kivet tarinoivat.

Kivelle lokin viereen
kiipeää muurahainen
kertomaan
että samaa perhettähän
tässä kaikki. Ystäviä.
Samaa suvea
samaa maisemaa.
Kaikki.

-----Maaria Leinonen-----

Suu maistuu mansikoille ja raparperille

Nyt alkaa taas ihana raparperiaika.
Tehdään mehuja, likööriä,viiniä ja piirakkaa oikein kunnolla.
Puutarhat pian antaa satoaan ja ihania piiraita saammekin raparperista.
Minulla muutama raparperiohje onkin tuolla: http://kotikokki.net/
nimimerkillä:peetu1.
Nyt kokeilemme mansikkajugurtilla ihan näin yksinkertaisesti.
Aivan ihastuttavaa, voinen suositella!

RAPARPERI - MANSIKKAJUGURTTIPIIRAS

200g pehmeää voita
1 1/2dl sokeria
2 munaa
4dl vehnäjauhoa
2tl leivinjauhetta

Päälle raparperia
5dl mansikkajugurttia
2 munaa
2rkl maizenajauhoja
1/2dl sokeria tai oman mieltymyksen mukaan.

Vaahdota voi ja sokeri.
Lisää munat ykistellen vatkaten voimakkaasti.
Lisää jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Sekoita vain vähän, että taikina on tasaista.
Ripottele taikinan päälle raparperit.
Sekoita jugurtti, munat, maizena ja sokeri ja kaada
raparperien päälle.
Levitä uunipannulle leivinpaperin päälle taikina.
Kypsennä uunin alaosassa 200 astetta noin 30min.

Sipuleita ja Moonan kujeita

Voi Moona minkä teit?
Matti lähti maalle istuttamaan sipuleita ,
minä jäin kotiin kaupunkiin.
Kohta tuleepi viestiä isännältä : 50kpl sipulia on maahan laitettu,
että sillai!
Eipä mene kauan,
kun taas tulee viestiä,
Moona oli käynyt mylläämässä sipulipenkin,
kun isäntä oli päänsä kääntänyt!
Ei muuta kuin uusiksi!
On taas rouva nöpönenä ollut vauhdissa!
Perunapeltoakin se tahto sekoittaa,
kun sitä laitettiin!
Olis pitänyt jäädä tämän akan kanssa kaupunkiin,
kun noin villittee taas.
Ei muuta kuin että ylimääräistä hommaa tulee.
Ei jouda mökillä makkailemaan, ei!
On mahotonta touhua taas! :D

Ilo jälleen

- Pysähdy
odota
kuuntele.
Se on tässä lähellä
perhosen lento
pääskysen kaari.
Ilo.
Ja laulu.
Lähellä.
Ihan lähellä -

-----Maaria Leinonen-----

Lauantaina bongailtua

Viime yönä ukkonen möyrysi ja salamoi järven takana,
satoi vettä aikalailla,
mutta aamulla tuoksui tuomi aivan vastuttamattomalta
ja luonto oli taas raikkaana herännyt sateen jäljiltä.
Heräsin kuuden maissa aamu varhain,
kurjen ääneen.
Unisin silmin vääntäydyin katsomaan ikkunaan.
Kurkia pellolla ihan tuossa lähellä,
missä pupujussi viimeksi nautti luomutuotteita.
Siellähän ne oli vuorostaan aterioimassa.
Hiippailin terassille kamera kourassa.
Kuva vähän kehno, kun yritin karistella väsyneistä silmistä unihiekkaa.
Mutta kaikki pitää ikuistaa.



Lähdimme kunnolla herättyämme vähän maaseutukierrokselle,
luontoa ihastelemaan ja katselemaan tienoon keväisiä maisemia.
Isäntämme lampaat ei ONNEKSI olleet joutuneet pääsiäispataan,
vaan kyllä olivat villoistaan päässeet.
Ovat kovin hoikkia tyttöjä nyt kaikki kolme.
Ja pollevaari on aina yhtä ystävällinen ja utelias,
kun ajamme ohitse mökkitiellemme.



Töyhtöhyyppä pariskunta viihtyy myös pellolla likellä ihan.
Tekee pesänsä pellolle heinänkorsien päälle,
ja toivon mukkaan siellä pesiminen onnistuu.
Yön hämärissä vingahtelevat mukavasti.
Miten käy *hyyppösten* kun näyttää maatilan isäntä käyvän
pelloilleen traktorin kanssa kylvöhommiin?





Ajeltiin siellä täällä ihan päämäärättömästi huvikseen.
Hiekkatien varressa jossain oli pieni lampi,
joutsen siellä kyyristeli yksinään.
Annoin sen olla rauhassa,
kuvasin vain pikaisesti .
Tuli mieleen oliko se siipirikko,
kun kovin lähelle antoi tulla,
vai oliko se teeskentelyä ja
jossain oli toinen pesimässä?



Rantatiellä kasvoi jo metsäorvokitkin.
Melkein tyyntä ja leppoisaa puolipilvistä.
Mökkisemme pihaan saavuttuamme,
korppi tervehtii meitä kuusikon laidalla.
Otan Moonan sisään,
kun hän ei temppuilultaan voinut tulla mökin alta
lähtiessämme, ehkä nyt on aika päiväunien.

Mona esittelee luontoa

No niin, kaikki mukaan!
Moona esittelee kukkivaa vehreää luontoa.
Neiti opastaa meidät luonnon helmaan.



Metsän rinteet on täynnä valkoista pientä ketunleipää,
aivan kuin lunta tulvillaan, ihanat!
Tämä pitää nähdä omin silmin!
Uskomatonta, no nyt on ketuilla leipää ;D



Eilen esiteltiin jo kukkiva mustikka,
tänään luontoretkellämme mansikkakin kukkii.
Eikö olekin kivaa,
Koko luonto on puhjennut kukkaan
kuin taikasauvasta,
ehkä niin onkin keijukaisten taikasauvasta ;D




Aurinkoisilla paikoilla kielotkin on jo nupuilla,
niihin palaamme vielä kun on kukinnan aika.
Mutta kyllä on ihanaa aikaa,
Mona tietää että kohta on aika sammakoitten ja sisiliskojen ;D



Tammeen tulevat lehdet hiukka myöhemmin.
Nyt jo uhkeat lehdet pursuaa silmuistaan.
Vielä joku kerta ahkera oravamme
saa hyvät tammenterho varastot kerättyä
jos muistaa minne niitä kätkee ;D



Ohdake?
Sehän on kaunis!
Mona tietää ettei tuohon parane käpälää laittaa,
on hiukan pisteliäs ehkä.
Kiitoksia pikku luontohetkestä
Mona kissan seurana,
palaamme uusin ajatuksin huomenissa!

Kirppiskierros ja perhosia

Tänään ennätin käydä myös opintomatkalla työnpuolesta
Mäntyharjulla.
Hauska hattu löytyi kirppikseltä
jossa oli hetki aikaa käydä.
Kesätossut on aikasempi löytö Heinolasta ihan,
muistaakseni...
Lippiksiä en pidä päässäni joten hellehattu oli hyvä ostos!
Leppäkertut on maalattu itse.




Ja nämä hauskat perhoset odotti minua kotona!
Matti osti ne minulle.
Näytille pistin valkoisten narsissien sekaan,
mutta ne etsii vielä paikkaansa pikku puutarhasssani.
Perhoset vähän heilahtelee tuulessa.
Tykkään noista! :D

Pikavisiitti maalla piristää

Mona pääsee välillä viilentävään maaseutuelämään.
Meillä on kaupunkiasunnosssa ollut niin kuumaa yöt ja päivät.
Moona tahtoo iloissaan esitellä parissa päivässä auenneita kukkia.
Ja neiti olikin niin tohkeissaan,
juoksi pienempään pihlajan runkoon puoliväliin,
halasi toista puuta ja lopulta tuli keinun alle makaamaan hetkeksi.





Valkeat ja keltaiset narsissit ilahduttaa.



Mustikat kukkii valtoimenaan.
Vuorenkilpi on avautunut ja ihastuttaa pikavisiitillä kävijää.
Voi voi kun ensiviikolla arvatenkin tulee viileää,
miten käy mustikkamme?
Mona oli pettynyt pikavisiitistä,
ehkä vähän mekin,
mutta palaamme viikon loppuna maalle
uusin miettein ja aatoksin.

TUOMI KUKKII!

Siis ihan pakko tulla kertomaan: TUOMI KUKKII!
Uskomatonta, koko luonto on vihreä,
ja näin hetikö tuli tuomeen kukka?
Aivan ihastuttavaa!
Kyllä virkistävä sade ja lämpö auringon tekee ihmeitä!
Ihanat puut!
Huomenna pitää mennä maalle kastelemaan orvokkeja
kuistille ei yllä sade vaikka sataiskin.
Siellä on varmaan narsissit jo auenneet.
Kaikki ensimmäiset keväässä on ihania!

Pääskyset on palanneet

Niin se kesä on sitten tullut riemuineen taas
tännekin Suomenmaalle.
Kun ylintä kuvaa zuumaa aivan isoksi,
voi just ja just nähdä kuvan keskellä kolme pääskyä.
Pääskyset kertoivat terveisensä.
Me ollaan nyt palattu takaisin!
Onnen linnut suikoivat halki taivaan edestakaisin:
Hei me ollaan nyt tultu,
ettekö huomaa,
kertoivat riemuissaan.



Uimarannan pikkusillan kupeessa löytyy monta tarinaa.
Kuikka näyttäytyi tuossa kaiteen takana kauempana.
Kuvasta tuli kehno, joten jätin sen pois.

Yksinäinen joutsen kaipaili ystävää.
Ja härkälinnut on tosi ahkeria pesän tekijöitä.
Minä en vieläkään nähnyt nokikanoja,
missä pienet ystäväni viivytte?