Tammikuun mietteitä

Kepein askelin, mielin kevein siirryimme sitten tammikuulle.
Sitä alkaa jo tammikuussa mietteet kallistua kevään puolelle,
vaikka vasta talvea vasta käydäänkin.
Kukista heti huomaa valon lisääntymisen.

Palmuvehka innolla työntää uutta vartta.

Santpauliat päätti kukkia monin värein ilahduttaen,
kun amaryllikset jo lepoon käyvät.

Pidän talvesta, lumesta jota meille viimein suotiin.
Luonto on raikkaan valkea, suorastaan hymyilemään se pistää,
kun luonnossa liikkuu.

Katsotaampa näitä auringossa  kylpeviä lepän urpuja, minusta ne on söpöjä ♥

Entäs tutut talventörröttäjät, niitä on monenlaisia ja hauskoja, kuvauksellisia,
ei yhtään samanlaista, kuin ei lumihiutalettakaan liene.

Eikun  maantielle vaan, kohti kosken kuohuja,
tietämään, arvatkaapa ketä....?

Koskikara ,rohkea, kylmien vesien sitkeä sukeltelija olikin odotettavissa,
ja kosken äärellä keikkuen kuten aina ennenkin.
On siinä niin vikkelä lintu ja kova polskahtelemaan hyiseen veteen,
että minulla on sen kuvaamisesta tullut haaste, jospa kevääseen mennessä onnistun...
Ensikerralla otan lämmintä juomaa ja eväitä mukaan, voisin viihtyä koko päivän.
Ilokseni näin myös kaksi kyhmyjoutsenta, samoin kaksi laulujoutsenta, aika määrän isokoskeloita, että antoisa päivähän tämä oli.

Kosken kuohuja  voisin seurata ja vapaan veden loisketta vaikka kuinka kauan,
mutta kylmä jo käy käpälään ja autoon lämmittelemään ja kotia kohti.

Pihalla vastassa vielä pirteä orava. 

Aurinkokin jo laskee.
Toivotan kaikille lukijoille iloista tammikuuta ja myöskin kiitokset niin monista kivoista kommenteista.
Päivitystä myös Luontoblogissani täällä ♥