maanantai 4. lokakuuta 2010

Lokakuussa


Vielä lokakuussa voikukka
räväyttää silmänsä selkosenselälleen
kesän mittaan monet kerrat
leikatulla nurmikolla
kuin pieni lyhty
kuin sitkeä valonsäde
kertomaan:
Älä luovuta.
On kukittava ja valaistava
valaistava ja kukittava
talven kouraisuun asti.
Ja taas keväällä
roudan rajallakin
kukittava ja valaistava
valaistava ja kukittava.
Kun se kerran tehtäväksi annettu.

----- Maaria Leinonen -----

10 kommenttia:

  1. Ihana runo pienestä sinnikkäästä auringosta ;);)

    Ihania hetkiä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Hanna, kiitos ♥

    Ihanaa päivää ja viikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
  3. Sinnikäs kukka! Kaunis runo.

    VastaaPoista
  4. Joinakin lämpiminä syksyinä alkavat jotkut kasvit kukkimaan uudelleen. Muistan, että v. 2001 lokakuussa kukki lupiini toiseen kertaan<3

    Sinä taidat rakastaa kissoja, niin minäkin<3

    VastaaPoista
  5. Aili-mummo, kyllä vaan, rakastan kyllä kaikkia eläimiä, erityisesti kissoja ♥
    Sinulla on hyvä muisti, kun muistat noin kauas :)

    VastaaPoista
  6. Täällä ei ole voikukan kukkia enää näkynyt. Kaunishan se on (varsinkin jos niitä on oikea "aurinkopelto") ja niin kaunis runokin.

    VastaaPoista
  7. Irma, moiks ♥
    Aurinkoisia ovat voikukat, ja viimeiset ja ekat on kivoja :)

    VastaaPoista
  8. Minäkin olen huomannut yhden voikukan lokakuussa.Meinasin kuvata blogiini, mutta sitten unohdin. Ei ollut kuin yksi kukka.

    VastaaPoista
  9. Marja-Leena, joktut kukkii myöhään, se aina niin ihanaa ♥

    VastaaPoista

Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!