Iltapäivä saaressa

Kuuma kesä jatkuu

hehkuvin päivin,

työn ja kuumuuden uuvuttamat

tahtoo veneillen

kohti saarta soutaa.

Veneranta onkin mukava poukama

eikös vaan?

Vesitatar kukkii valtoimenaan

soudan veneen

väljemmille vesille kuitenkin,

ja kohti saarta.

Soudan 15min ja jo saarikin

siellä näkyy

viileine kallioineen.

Köytän venosen pieneen koivuun

rannalle ja istun rantakalliolle

huokaisten

vesi on rauhoittavaa 

ja vilpoisaa uimamiehellekin

ja naiselle.

Ohimenevät pikaveneet

keinuttaa mukavasti 

aalloilla

ja on ihana sukeltaa

aaltojen syleilyyn.

Mies tekee pienen venosen 

kaislikosta,

matkalle laittaa,
matkalle 

jonnekin.

Pian palaamme virkeinä kotirantaan

vilpoisan tuulen saattelemana.

Lokkipoika tervehtii:

Hei mä en uskalla vielä lentää!

Lokkiemo talaksen katolla

katsoo rohkaisevasti 

poikaseen

joka on hiukan pienempi toisia.

Lennä lokin poika lennä

sinulla pian pitää olla 

vahvat siivet!

Komea amiraali

Komea amiraali 

tulitko kertomaan

syksyn tulosta?

Vielä on kesää,

aurinko lämmittää, 

siihen siivin hennoin

istahdit viereeni 

puutarhatuoliin

ja olit niin kaunis.

En unhoita sinua

kuvaasi kannan täällä

muistoissa olet 

pieni ystävä.

Hetki

-

- Linnunlauluna helähti

ohi kesäinen yö,

perhosen tanssivin siivin päivä.

Illan ja aamun sormet

hipaisivat toisiaan

valoisten vesien yllä.

Uni nurmella valvoi

ripsissä ilon kyyneleet -

------ Maaria Leinonen -----

Pieniä iloja ihan lähellä

Iloa löytää vielä kuvaaja

pienen pihan kätköistä,

pihan sinisistä kukista.

Ilo on valkoinen perhonen

lobelian kukinnoissa,

kuin Suomen väreissä.

Ilo on hauska sammakko

apilaisen nurmen kosteudesta

nauttien.

Tahdon jättää nurmen ja apilan

pitkäksi

pienten sammakoitten iloita.

Ilo on myös kanadanhanhiperhe

rannalla kaislikon vierellä

tarinoimassa

iltapuhteella

päivän asioista.

Ilo olet västäräkki

keikuttelija

joko on matkalaukku

pakattu?

aivan pian

liian pian lähtenet 

taas kaukomaille,
tuletko taas ensikesäksi
kotimaahan tänne?

Uupunut Moona

Mona on ihan kuitti

tahdoimme kuitenkin ottaa 

sen mökille mukaan,

kun jokapäivä on käytävä

kastelemassa tomaatteja

jotka kilvan auringossa kypsyy.

Kuinka se jaksaakin vielä auringossa maata?

Tosin luulin sen olevan hengetön

kun kääntelin ja vääntelin sitä 

tuossa vuoteella,

ei eväkään heilahtanut,

liekkö niin sikeässä unessa ollut?

Kuitenkin aina

aina

on lähdön aika.

Mää en jaksa nousta!

Tänään

Tänään pidän siestaa,

nautiskelen

ihan omia uusia perunoita maasta,

ovatkin kauniita,

ja kuka se sanoikaan,

että pottuja ei tule jos ei kuki,

höpshöijää

kyllä tulee ja komeita,

yhden ainoan kukan nuo tekivät vaan.

Keräsin minä vadelmiakin

namssista nams,

ja aamulla väännän niistä piirakan

ja vienkin töihin kahvipöytään,

viinimarjoja ja vadelmia.

Siispä vietän siestaa nyt

ja huilaan,

kotia jo tultiin maalta hyvissä ajoin,

ampiaiset kiusaa kovasti

johtuneeko perhosbaaristani,

noita räyhääjiä on terassikin tulvillaan,

ensi kesänä laitan sen kauemmaksi puuhun.

Nyt pari leffaa putkeen

jos jaksaa,

antaa iltapäiväunostenkin tulla

jos on tullakseen.

Elokuu

- Niin paljon vihreää

kirkkautta

auringon hellää hyväilyä

koko kesän täysi!

Vain pari syyssiiven

hipaisua

ja kaikki on poissa.

Poissa.

Mutta tänään vielä

vihreä kirkkaus

hehkuu

ryöppyää.

Ja aurinko kuin

ei muistaisi lainkaan

iltaa.

Yötä. -

------Maaria Leinonen------