skip to main |
skip to sidebar
Ja nyt kun olemme palanneet eksoottisten villieläinten
parista kotoiselle lammelle,
ja venesatamaan, kaislikkoon,
saanen esitellä valppaat emot jotka hellästi
hoitaa ja suojelee lapsukaisiaan.
Nokikana pesii kuin pesiikin venerannalla,
toisin kuin keväällä pelkäsin,
etteivät olleet tulleetkaan tänä kesänä.
Vaan kyllä ne tulivat, pienokaiset turvaan sakeaan kaislikkoon
ja ruokaa hankkimaan katraalle.
Ilta saapuu,
kaislikossa alkaa suhinat hiipua
ja sorsaperheet käyvät levolle kaislikon suojaan.
Huomenna uusi päivä ja uudet mietteet.
Varis jää vartoimaan puun oksalle
Kaikkialla vallitsee hiiskumaton rauha.
Lempeä heinäkuun loppu.
- Kun kuljet metsässä,
et muista jokaista
lehteä erikseen.
Muistat tuoksut
ja auringon väreilyn ilmassa -
Terveisiä Helsingistä ...
Sateinenhan se lauantaipäivä oli bussiin noustessa Heinolasta,
mutta lopulta perille päästyämme ei kuitenkaan satanut
ilma oli kolea ja mukavampi käyskennellä koko päivän ajan Korkeasaaressa.
Siis minä en pidä vangituista eläimistä, en missään tapauksessa!
Mutta missäpä muualla voisin nähdä eksoottisia eläimiä ja villieläimiä
täällä Suomenmaalla kuin Korkeasaaressa.
Niimpä siedän Suomen eläintarhaa joten kuten vielä!
Ja innostuin ja ilahduin nähdessäni ,kuten viimekin kesänä,
kuinka tyytyväisiltä eläimet tuntuivat näyttävän.
On riittävästi tilaa ja luontoa ympärillä ja jokapäiväistä ruokaa.
Eihän se vapautta voita, mutta kuitenkin
totean että eläimillä on mukavat asuinpaikat tarhassa, kun tämä on heille ainoa vaihtoehto,
eivätkä enää luonnossa sopeutuisi lainkaan.
Esim.karhu kaksikolla on isot tilat, ja tuo alue jatkuu, että sisäkautta
pääseevät halutessaan toiselle isolle puolelle joka on mukavasti rakennettu
kallioineen ja luonnollisesti.
Hyvä näin!
Riikinkukkoja asteli vastaamme tämän tästä leuhauttaen upeat sulkansa esille,
morsiamen ja lasten kipittäessä piiloon pensaitten suojaan.
Meillä Heinolassa on Kanadanhanhet joita Korkeasaaressa ei näkynyt,
valkoposkihanhia siitäkin edestä, ja olivatkin ärhäköitä.
Komea tiikeri
Keisaritamariini on hellyttävä muhkeine viikseineen.
Vipeltäjää oli monenlaista ja päivä oli kuvauksellisesti antoisa.
Vain 350 kuvaa!
Todettuani että eläimillä oli aivan hyvät oltavat, olin tyytyväinen päivään ja kotimatka voi alkaa.
Illalla bussimme lähti kauppatorilta 18:00 ja aikaa jäi tutustua vielä Helsingin sataman elämään.
Päivä oli hauska ja kiinnostava. Paluu Heinolan sateeseen tuntui hiukan haikealta.
Lempeän tuulen leikkiessä koivunoksilla istahdan hetkeksi keinuun puutarhassani
ja siinä se sitten on:
ihan lähellä
ihan liki
my presents
lahjani
aarteeni
Perhosen siiven kosketus, kertoen:
Tässä minä olen
oletko kaivannut minua?
Kyllä minä odotin sinua ensimmäiseni, ensirakkauteni
kaivattuni!
Päiväni pelastaja tule täällä sinä viihdyt, mettä on runsaasti ja lämpöä auringon!
Hyvää viikonloppua ystävät, lukijani,ihanat ihmiset
pidän taukoa hetken,
huomenna mennään Korkeasaareen koko päiväksi.
Ja pitkästä aikaa astuu Moona puikkoihin.
Aina yhtä kekseliäs kullanmuru
saa puheenvuoron:
- Moona miettii -
Minä täällä hei,
Is the anybody there?
Olen matkalla *akan* luokse mökkeilemään
pariksi viikoksi jälleen,
tuossa tulin pitkin Turun teitä, ei kun olikos se
Jyväskylän tietä,
ja matkalla kiinnitin huomioni tienviittaan
jonne olisin halunnut livahtaa.
Neiti apulaiseni kuitenkin ajoi tuhatta ja sataa etten sopivaan kohtaan kerennyt hypätä.
Aikeeni näkyivät varmaankin ulospäin, kun pysähdyttiin ja takakonttia avasivat, liekkö ajatuksena siirtää minua sen kätköihin höpisemään.
Huokasin helpotuksesta,
taisivat vaan etsiä jotain murkinaa.
Tässä pitää yksin heti olla kun olevinaan lähteevät hurvittelemaan
jonnekin eläinten vankilaan viikonloppuna.
Mutta so, minä nautin kun saan makailla
eikä kukaan ole häiriköimässä kaiken maailman
imureineen ja ..
Minä haaveilen!
Ja nautiskelen
kuten kunnon kissat vain osaa.
Terveisiä vaan kaikille etenkin Amandalle!
Kuluneena kesänä olen usein mietiskellyt
missä on leppäkertut, leppäpirkot (Coccinellidae ? )
Nimi leppäkerttu viittaa hyönteisen verenpunaiseen väriin,
sana leppä merkitsi verta vanhoissa itämerensuomalaisissa kielissä
Lisää tietoa täällä
Noh, ajeltiin tässä huviajelua ristiin rastiin
tiistai illan katveessa, ja mies pujahti työpaikallaan käymään,
ja minä tietty jäin tienvarteen kamera kädessä.
Kas, kas mitäs sieltä *koiranputken* kukinnoista löytyykään?
Kauniita punaisia leppiksiä viimein.
Voi, voi sentään, nyt olis pitänyt olla oikea kamera mukana, makro objektiivi,
tai loittorengas vähintään
vaan väärä kamera mukana, ja lähikuvat jäi ottamatta.
Mukavaa *pikkulauantaita* :)
Ja kiitos Mannalle vinkeistä,
loittorengas siis päätettiin ottaa ja se on nyt tilauksessa,
samoin telejatke
huutonetistä edullisemmin,
ootellaan pian tuleviksi.
Hiukan kukkaloistoa välillä.
Pinkki petunia on Seijastiinan mieleen,
reunoilla valkoista lumihiutaletta.
Ahkera on Liisa ja kukkii herkin vaaleanpunaisin värein.
Verenpisara on nauttinut kuumasta heinäkuusta.
Krassi on kuin aurinko iloinen ja kirkasvärinen.
Lobeliat kannon päässä ovat mukavan näköiset.
