Mustia ja vaaleita rastaita

Tuossa ihan n. kolmen metrin päässä
on se mustarastas mistä olen kertonut.
Toinen vaalea rastas hakee antamani leivät heti talteen.

Mutta tämä mustarastas,
mitä ihmettä se touhuaa?
Ollaan tuohon tammenlehtiä haravoitu sivuun metsän rajalle
ja tämä hassu mustarastas
ihan hiljaa siinä peuhuaa.
Myllää itselleen kuoppaa,
kääntyilee ja vääntyilee
ja välillä kurkistaa : näinkö minä?

Kyllä näin ja naurattaa sen touhut
yksinäinen näyttää olevan ja kuten aiemmin kerroin
aika rohkea.
Kumpa se laulaisi minulle vielä iltasoittoaan,
mutta ei se laula.

Ilmeisesti se pesee itseään,
mukavasti pyörähtelee,
ja vaalea rastas katsoo tummin silmin kaempaa nurmella.
Olen aika hiljainen kun yksin olen täällä
ehkä ne viihtyy
kun en pidä meteliä
istun vaan ja katselen ja kuuntelen.

Ja vielä pieni huomautus,
tuo vaalea osoittautuikin
laulurastaaksi,
aikamme sitä tutkailtuamme
ja vertaillen.
Selvä laulurastas, joka tänään hyppi oikein rinta korkealla, kun istuttiin terassilla melkein liki, että katsokaa:
Minä en olekaan mikään tavallinen rastas, vaan laulurastas katsokaa vaikka!


Siinä se hyppii pihassa ja joka päivä ihan,
kuusikko on vieressä ja siellä lienee asustaa sopusoinnussa vanhan mustarastaan kanssa.

Soudellen leppoisella rannalla

Ei koskaan niin kiire mökillä
ettei järvelle ennätä
no niin jos vain sää sallii.
Rannalla on mukavaa elämää kaislikossa
kaikenlaista vipeltäjää järvenkin pinnalla menee menojaan.

Sudenkorentoja , neidonkorentoja...
Valkoiset lumpeet ovat yhä nupulla.
On aivan tyyntä
leppoisaa soutajan soudella.
Pikku mökkimme tuolla ihan  taustalla(kun klikkaat kuvaa saat sen isommaksi) odottaa kotiin palaajaa, Moona ei siellä vilkuta,
kuten Amanda (famulle terveiset)mutta, siellä se on, ihana mökkimme!

Rannalla kasvaa mesiangervo joka tuoksuu mukavasti
kun nousemme veneestä.
Hiekkatiellä kotiin soutelun jälkeen komeat nokkosperhoset kieppui
kameran ja hietikon väliä 
ja antoi nuo jonkinlaisen kuvankin ottaa.
Kyllä kesä on ihanaa aikaa!

Mansikka aikaan

Mansikat kypsyy
puutarhassa, pellolla ja amppelissa,
mikä ihana aika!
metsäpolulta pistelen suuhun makeita 
metsämansikoita
pellolta ostan ehken tai poimin kukaties säilöntään,
terassilla ihailen amppelimansikkaani.
Mietin maistaisinko tuota
en raaski kuitenkaan
kastelen terassilla kesäkukkasia
ja kypsät mansikat tuoksuu aisteihini
hyvältä, hyvältä niin.


Istun tässä terassilla
peipponen on hiljentynyt
mutta sutina käy pusikossa
molemmat rastaat on liikkeellä
joista kerroin aikaisemmin,
kerron niistä lisää myöhemmin,
ilo valloittaa sydämen
on ihana kesäpäivä.


Päätän antaa *miekkosen* maistaa mansikoita
amppelistani kun hän tulee iltavuorosta.
Minä alan napsia kuvia rastaista.
 

Omia polkuja

 - Tie niin kaunis,
kätkössä,
yrittää kulkea sen näköisenä kuin ei mikään.
Ikiaikaikaiset koivut,
painumat, polveilut. mutkat.

On kuin hymniä soitettaisiin.

Tätä en näytä kenellekään,
tämän pidän itse -

------Helena Anhava------

Keltaiset ruusut

Kaupunkiasuntomme pihalla ilahduttaa juuri 
nyt ihastuttava keltainen ruusu.
En ole kovin montaa nähnyt tuollaista.
Vain pari kolme päivää nuo kauniit 
keltaiset kukat ovat kauneimmillaan.
Mikä ihme tämä ruusu mahtaa olla?


Hyvää viikonloppua Hyvät ihmiset, ystävät ja kaverit
lämmintä kuulemma piisaa,ei muuta kuin uimaan
Nauttimaan keskikesän hehkuvan kuumista päivistä!

Kesänkukkia ja pihapiirin lintuja

Muutamat kesäkukat tahtoo vielä esittäytyä
liljat kukkii, 
kaikki siniset kellot.
Oranssia ja sinistä
punaista ja vihreää
mikä ihana värikylläinen yhdistelmä.


Mökillämme kukkii paljon luonnon kukkia.
Päivänkakkarat valtoimenaan
ja apilat 
mutta missä on perhoset?


Pihalla asustaa ,noh,
metsän varjoissa kuitenkin,
mutta poikkeaa rohkeasti pihalla
mustavaris ja räkättirastas.
Hassuttelemme että ne ovat pari,
mutta sehän on leikkiä
vaan rohkeita ovat.
Tuo toinen ei tietenkään ole mustarastas
vaan naakkaseni myös naksuttelee
välillä tepastellen rohkeasti.
Mustarastas ei suostunut valokuvaan vielä 
mutta lisään kun sovitaan sen kanssa asiat.
Jätän leipää eläteilleni ja vieköön muutamat marjat
viinimarjapensaista jos tahtoo
vaan amppelimansikkaani eivät saa koskea,
niin ollaan sovittu.
Räkättirastas on kovin pienikokoinen
ajattelen että se on lapsi vasta.


Mutta ei ole lintuakaan höyheniin katsomista
jos ei koiraa tai kissoja karvoihin,
saman luojan alla ollaan
ja samanarvoisia.

Perhoskirja

Tulipas sitten ostettua perhoskirjakin,ja toinenkin,
missä on joitain perhosia
ei varmaan kuitenkaan viimeiset.
Tänä vuonna voimistuu vaan into kuvata ja
etsiä kaikenmaailman perhosia.
Päiväperhoset kirjassa on mukavasti esitelty lajeja
ja vinkkejäkin perhos faneille,esim.
kuinka tehdään perhosbaari
ja kaikkea muuta kivaa löytyy kirjasta.

Kuvat ovat selkeitä ja värikkäitä kirjassa.
En olisi uskonut että esim. sinisiipejä on noin
valtavasti eri lajeja,
ihastuttavia!


Tunnistin jopa Kuvaamani tesmaperhosen, ja muita.
Kauneimpia perhosia kameraani saatan vain haaveilla,
ja ihastella toisten ihania kuvia, kuten:
Suruvaippa, ketokultasiipi, neitoperho, amiraali ja ritariperhonen,
apollosta puhumattakaan.
Mutta kuvataan mitä löytyy ja ihastellaan toisten kuvia,
hauskaa tämä on ollut,
ja kuka tietää vaikka joskus minunkin kameraani osuu ihastuttava
jalo perhoslaji.


Hei pistän linkin perhosbaarista jos jotakin kiinnostaa,
itsellä on valmistumassa mökillä viikonloppuna,
toivottavasti ei sada.
Eli täällä  on perhosbaari ainakin ja kohta myös meidän mökillä.