Ilo jälleen

- Pysähdy
odota
kuuntele.
Se on tässä lähellä
perhosen lento
pääskysen kaari.
Ilo.
Ja laulu.
Lähellä.
Ihan lähellä -

-----Maaria Leinonen-----

Lauantaina bongailtua

Viime yönä ukkonen möyrysi ja salamoi järven takana,
satoi vettä aikalailla,
mutta aamulla tuoksui tuomi aivan vastuttamattomalta
ja luonto oli taas raikkaana herännyt sateen jäljiltä.
Heräsin kuuden maissa aamu varhain,
kurjen ääneen.
Unisin silmin vääntäydyin katsomaan ikkunaan.
Kurkia pellolla ihan tuossa lähellä,
missä pupujussi viimeksi nautti luomutuotteita.
Siellähän ne oli vuorostaan aterioimassa.
Hiippailin terassille kamera kourassa.
Kuva vähän kehno, kun yritin karistella väsyneistä silmistä unihiekkaa.
Mutta kaikki pitää ikuistaa.



Lähdimme kunnolla herättyämme vähän maaseutukierrokselle,
luontoa ihastelemaan ja katselemaan tienoon keväisiä maisemia.
Isäntämme lampaat ei ONNEKSI olleet joutuneet pääsiäispataan,
vaan kyllä olivat villoistaan päässeet.
Ovat kovin hoikkia tyttöjä nyt kaikki kolme.
Ja pollevaari on aina yhtä ystävällinen ja utelias,
kun ajamme ohitse mökkitiellemme.



Töyhtöhyyppä pariskunta viihtyy myös pellolla likellä ihan.
Tekee pesänsä pellolle heinänkorsien päälle,
ja toivon mukkaan siellä pesiminen onnistuu.
Yön hämärissä vingahtelevat mukavasti.
Miten käy *hyyppösten* kun näyttää maatilan isäntä käyvän
pelloilleen traktorin kanssa kylvöhommiin?





Ajeltiin siellä täällä ihan päämäärättömästi huvikseen.
Hiekkatien varressa jossain oli pieni lampi,
joutsen siellä kyyristeli yksinään.
Annoin sen olla rauhassa,
kuvasin vain pikaisesti .
Tuli mieleen oliko se siipirikko,
kun kovin lähelle antoi tulla,
vai oliko se teeskentelyä ja
jossain oli toinen pesimässä?



Rantatiellä kasvoi jo metsäorvokitkin.
Melkein tyyntä ja leppoisaa puolipilvistä.
Mökkisemme pihaan saavuttuamme,
korppi tervehtii meitä kuusikon laidalla.
Otan Moonan sisään,
kun hän ei temppuilultaan voinut tulla mökin alta
lähtiessämme, ehkä nyt on aika päiväunien.

Mona esittelee luontoa

No niin, kaikki mukaan!
Moona esittelee kukkivaa vehreää luontoa.
Neiti opastaa meidät luonnon helmaan.



Metsän rinteet on täynnä valkoista pientä ketunleipää,
aivan kuin lunta tulvillaan, ihanat!
Tämä pitää nähdä omin silmin!
Uskomatonta, no nyt on ketuilla leipää ;D



Eilen esiteltiin jo kukkiva mustikka,
tänään luontoretkellämme mansikkakin kukkii.
Eikö olekin kivaa,
Koko luonto on puhjennut kukkaan
kuin taikasauvasta,
ehkä niin onkin keijukaisten taikasauvasta ;D




Aurinkoisilla paikoilla kielotkin on jo nupuilla,
niihin palaamme vielä kun on kukinnan aika.
Mutta kyllä on ihanaa aikaa,
Mona tietää että kohta on aika sammakoitten ja sisiliskojen ;D



Tammeen tulevat lehdet hiukka myöhemmin.
Nyt jo uhkeat lehdet pursuaa silmuistaan.
Vielä joku kerta ahkera oravamme
saa hyvät tammenterho varastot kerättyä
jos muistaa minne niitä kätkee ;D



Ohdake?
Sehän on kaunis!
Mona tietää ettei tuohon parane käpälää laittaa,
on hiukan pisteliäs ehkä.
Kiitoksia pikku luontohetkestä
Mona kissan seurana,
palaamme uusin ajatuksin huomenissa!

Kirppiskierros ja perhosia

Tänään ennätin käydä myös opintomatkalla työnpuolesta
Mäntyharjulla.
Hauska hattu löytyi kirppikseltä
jossa oli hetki aikaa käydä.
Kesätossut on aikasempi löytö Heinolasta ihan,
muistaakseni...
Lippiksiä en pidä päässäni joten hellehattu oli hyvä ostos!
Leppäkertut on maalattu itse.




Ja nämä hauskat perhoset odotti minua kotona!
Matti osti ne minulle.
Näytille pistin valkoisten narsissien sekaan,
mutta ne etsii vielä paikkaansa pikku puutarhasssani.
Perhoset vähän heilahtelee tuulessa.
Tykkään noista! :D

Pikavisiitti maalla piristää

Mona pääsee välillä viilentävään maaseutuelämään.
Meillä on kaupunkiasunnosssa ollut niin kuumaa yöt ja päivät.
Moona tahtoo iloissaan esitellä parissa päivässä auenneita kukkia.
Ja neiti olikin niin tohkeissaan,
juoksi pienempään pihlajan runkoon puoliväliin,
halasi toista puuta ja lopulta tuli keinun alle makaamaan hetkeksi.





Valkeat ja keltaiset narsissit ilahduttaa.



Mustikat kukkii valtoimenaan.
Vuorenkilpi on avautunut ja ihastuttaa pikavisiitillä kävijää.
Voi voi kun ensiviikolla arvatenkin tulee viileää,
miten käy mustikkamme?
Mona oli pettynyt pikavisiitistä,
ehkä vähän mekin,
mutta palaamme viikon loppuna maalle
uusin miettein ja aatoksin.

TUOMI KUKKII!

Siis ihan pakko tulla kertomaan: TUOMI KUKKII!
Uskomatonta, koko luonto on vihreä,
ja näin hetikö tuli tuomeen kukka?
Aivan ihastuttavaa!
Kyllä virkistävä sade ja lämpö auringon tekee ihmeitä!
Ihanat puut!
Huomenna pitää mennä maalle kastelemaan orvokkeja
kuistille ei yllä sade vaikka sataiskin.
Siellä on varmaan narsissit jo auenneet.
Kaikki ensimmäiset keväässä on ihania!

Pääskyset on palanneet

Niin se kesä on sitten tullut riemuineen taas
tännekin Suomenmaalle.
Kun ylintä kuvaa zuumaa aivan isoksi,
voi just ja just nähdä kuvan keskellä kolme pääskyä.
Pääskyset kertoivat terveisensä.
Me ollaan nyt palattu takaisin!
Onnen linnut suikoivat halki taivaan edestakaisin:
Hei me ollaan nyt tultu,
ettekö huomaa,
kertoivat riemuissaan.



Uimarannan pikkusillan kupeessa löytyy monta tarinaa.
Kuikka näyttäytyi tuossa kaiteen takana kauempana.
Kuvasta tuli kehno, joten jätin sen pois.

Yksinäinen joutsen kaipaili ystävää.
Ja härkälinnut on tosi ahkeria pesän tekijöitä.
Minä en vieläkään nähnyt nokikanoja,
missä pienet ystäväni viivytte?