Vapuksi suolaista ja makeaa

MUNKKEJA

5dl maitoa
50g hiivaa
2 munaa
1 1/2dl sokeria
2tl suolaa
1rkl kardemummaa
100g voita
13dl vehnäjauhoja
rypsiöljyä
sokeria

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon.
Lisää munat, sokeri, suola ja kardemumma.
Alusta vehnäjauhot taikinaan ja lisää loppuvaiheessa pehmeä rasva.
Taikina saa olla melko pehmeää.
Anna kohota.
Leivo taikinasta pyöreitä pullia ja anna niiden kohota vielä 15min.
Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa.
Iste käytän paistelemisessa 2 pulloa.
Kokeile vaalean leivän palalla kuumuutta,
jos se alkaa ruskistua heti, on aika paistaa munkit.
Pienentelee virtaa välillä jos tuntuu ruskistuvan liikaa.
Työnnä sormi pullan läpi ja pyörittele rinkeliksi.
Paista kauniin ruskeaksi ja valuta talouspaperin päällä.
Sokeroi hetken päästä, ennenkuin pinta ehtii kuivua munkeissa.




LIHAPIIRAKAT

1/2 L maitoa
50g hiivaa
2tl suolaa
n.12dl vehnäjauhoja
100g voita

TÄYTE:

2dl puuroriisiä
1/2l vettä + lihaliemikuutio
500g hyvää jauhelihaa
2 sipulia
suolaa, mustapippuria
3-4 keitettyä kananmunaa

Alusta taikina ja anna kohota sen aikaa kun teet täytteen.
Keitä riisiä 20min vedessä jossa on lihaliemi.
Keitä kananmunat.
Ruskista jauheliha ja hienonnettu sipuli.
Mausta.
Sekoita lopuksi kaikki yhteen ja tarkista maku.
Tee taikinasta reiluja pullia ja kauli tai taputtele ne levyiksi.
Pistä kullekin levylle täytettä reilusti ja taita puolikuun muotoon.
Ummista reunat HYVIN.
Anna kohota kunnes lämmität öljyn.
Paista molemmin puolin öljyssä kauniin ruskeiksi.
Nosta taitettujen talouspaperien päälle valumaan.

Kokeile öljyn kuumuutta vaalealla leivänpalalla.

Käytän itse rypsiöljyä paistamiseen, on ihan hyvä siihen.


Suolaista ja makeeta Vapuksi.
Öljyssä paistetut leivonnaiset ovat sitten herkullisia ja maistuu hyvien juomien kera.
Itse teen yleensä molempia, munkkeja ja lihapiirakoita,
ja simaa tietenkin olla pittää.
Minä teen aika isoja noista lihapiirakoista ,että se on ihan kuin ateria sitten.
Hyviä kyllä ovat, siis kannattaa nähdä vaivaa.
Ohjeet löytyy myös: täältä

Viimeinkin omalle mökille

Viime syksynä haikein mielin hyvästelimme pikku mökkisen,
pitkän talven vain haaveillen keväästä.
Ja viimein, viimein kevät antaa meille luvan ja mökkiä kohti
suunnistettiin juuri.
Paljon on vielä lunta mökin pihassa,
istutukset saa odottaa.
Usein niin ikävä takatalvikin tahtoo yllättää.



Ihan asiaakin oli mökille tänään ihan varta vasten
linnuille uusia kämppiä laittamaaan.
Saa nähdä minkälaista lintua saamme iloksemme odottaa,
vai eikö minkäänlaista.
Kohtahan se alkaa olla kiivaimmillaan kevään asunto markkinat.
Kuusitiaista ajatellen on reiät tehty,
aivan pienintä kokoa, vaan katsotaan nyt ketkä meitä
kesällä sitten ilahduttaa.
Kirjosieppo on siellä nähty viimekesänä tutkimassa
vanhoja pönttöjä, että
tervetullut on sekin jos kelpaa.




Mukavaa linnunpönttöreissua siivitti kaunis puolipilvinen ilma,
ja lauha tuuli hiveli poskilla.
Mökin kuistilla nautimme lämpimän aterian,
(grillattua kanaa a la S-Market)
Jossakin huhuili kyyhky ja kurki kutsui kaveria kauempana.



Ranta vielä kovin jäässä,
tuolla saamme ihailla taas ensi kesänä joutsenperhettä.
Ja venosella lähdemme matkaan saarta kohti uimareissulle.
Miten ihanaa aikaa ja kevyttä odotusta ilmassa.




Vanha lato on rannalla vielä voimissaan,
tuossa lähellä lähde josta juomavedet kannetaan.
Peipposet lauloi ja lentelivät innoissaan edestakaisin,
kevättä rinnassa niin onnellisena,
niinkuin mekin pienen mökin asukkaat.
Mökkiseni palaamme pian :)

Uudet kaverit tutustuu

Mona sai uuden ystävän maalla.
Kuvat kertokoot puolestaan miten ensi tapaaminen sujui.
Mutta maalla on mukavaa,
ja kaverit on välillä tarpeen,
joten ei parane olla turhan kranttu.





Lopuksi leikittiin näemmä selvästi:
Seuraa johtajaa, leikkiä!!
Kyllä näkee taas kuka on matriarkka,
ja johtaja.





Monalla on ollut mielenkiintoinen päivä,
uudet ystävät on iloinen asia :)

Ei suurta tarvita
kauneuden kokeaksesi:
kastepisara rikkaruohon otsalla,
tuulen hulmahdus
hopeapajun hiuksissa,
jääkide ikkunassa,
kämmenenkokoinen hattara
pääsi päällä -

Oletko nähnyt
voitko kertoa
jotain kauniimpaa?

Vähän on tarpeen
tahi yksi vain
onneasi varten:
yksi ihminen, lähellä viipyvä,
luja käsi,hyväksyvä hymy,
katseen kiireetön kosketus -

oletko kokenut
voitko kertoa
mitää suurempaa?

-----Maaria Leinonen------

Moona saaliinsa kanssa

- Et voi omistaa kissaa
saat vain etuoikeuden
olla mukana
kissan elämässä -

Moona kissa suuren saaliinsa kanssa.
Myyräparan elämä ei ollut pitkä tänä keväänä.
Elämä on julmaa joskus.
Mutta se on kissan elämää.

Pahkoja ja lintuja bongailemassa

Ystävämme Pekka Naakka ystävineen on taas jaksanut
ilahduttaa minua kaupungin puistoissa ja kaduilla etsimässä
pesätarpeita tai mitä lienekkään.
Vai kertoilevatko nuo vain kuulumisia talven tuiskuista selvinneinä.
Mutta yhtä kaikki, pidän niistä.

Metsän reunukselle sinivuokkoja bongailemaan
tahtosin mennä.
Ei nuo vielä olleet nostaneet edes lehtiään,
aurinkoa tarvitaan, sanoivat.
Jäin kuitenkin kuuntelemaan mustarastaan viheltelyä,
ja yritin haastella sille itsekin viheltäen.

Siinä samalla etsin kameralle jotain kuvattavaa.
Paljon ei lumen alta vielä ollut paljastunut,
muutamia kääpiä ja pahkoja metsätien reunuksella.
Minusta ovat kovin kauniita.

Mustarastas ei suostunut tulemaan lähemmäksi,
kuuntelin sen kaihoisaa viheltelyä kauempaa.
Etsikö lie kumppania, vai joko oli morsian katsottu valmiiksi,
en saanut sitä vielä tietää.
Mietin palaavani pian puolen viikon päästä uudestaan.
Ehkä aurinko lämmittää hiukan maata,
no niin jos jaksaa paistaa,
että näen viimein joka keväiset sinivuokkomättäät,
joita jaksan joka kevät aina vain täällä ihailla.

Palaan kotiin ja peipponen tervehti tutulla viserryksellään,
pihapuissa.
Voi miten pienistä asioista taas tulin onnelliseksi :)

Lumen sulaessa tullut runo mieleen

- Kaikki pilvilinnani
ovat lumen lailla sulaneet.
Kaikki unelmani
ovat veden lailla valuneet pois.
Ja kaikesta siitä,
mitä rakastin
on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia
kalpeita tähtiä.

Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.
Tyhjyys lepää.
Vesi on vaiti.

Vanha kuusi valvoo
ja muistelee valkoista pilveä
jota se on suudellut unessa -


-----Edith Södergran-----