Kissajuttuja ♥

Taas kerran ollaan tähän tultu, kesä taakse jäänyttä elämää.
Haikailenko mennyttä, en enää, iloinen värikäs syksy odottaa 
koska me se hyväksytään ja lasketaan sydämiimme.

Kesälomat loppuu useimmilla, kuten ainakin Mona Monsteri kissalla,
jonka kissanpäivät on luetut matkassamme maan läheisyydessä silloin tällöin.
Kesän olemme taas olleet niin hyviä ystäviä että,mutta kun se ikioma koti on toisaalla,
sinne kissankin pitää päästä välillä.

Miten käy hiirivalikoiman mökin alla jota variskin kävi tietämässä.
Tää on pakko kertoa: Monalla oli joku ihmeen hinku mökin alle,
ja kyllä sinne pulleakin kissa mahtuu kun sujuttautuu,
mietittiin mitä sillä siellä oikein on , kun kerran variskin säikäytti minut
puolikuoliaaksi kun huussi reissulla mökin alta räpähti lentoon polulla astellessa.

No niin, tulimme siihen tulokseen, että Monalla on seillä varmasti hiirivalikoima ,
nätisti jonossa kaikki hyvin aseteltuina, sitä se sitten käy ihailemassa.
Mona nauroi partaansa ja käänsi kylkeä kun tämä otettiin esille.

Sepä siitä ,ikävä tuli jaloissa kieppujaa ,mutta kyllähän se Mona sieltä taas tulee,
kun on tarvis tulla, hyvä kesä meillä oli taas yhdessä.

Kesä on silleen mennyt,etten paljon ole malttanut koneelle tulla ja paljon 
täällä on tapahtunutkin.Sain mehukkaan tunnustuksen täältä gafeblogista  

Näihin kysymyksiin jo vastasinkin aiemmin kevähällä ,
mutta kiitos oikein paljon, ihana on!

Kannattaa kurkistaa tuohon linkkiin, taitavalla kuvaajalla on siellä
muutakin tarjottavaa kuin kahvia :D
Lopuksi toivottelen mukaville lukijoille, satunnaisille vierailijoille
ja ystäville ja kavereille oikein värikästä syksyä ja iloa siihen!

Kesä on edessäpäin, ajatellaan positiivisesti ♥

Mennyttä ja tulevaa

Heipparallaa täällä sitä taas ollaan!
Mona naukaisee terkut ja me yhdessä kiitämme kaikkia ihania ihmisiä kommenteista
ja sitten niiiiiiin kivoista kommenteista!

Tervetuloa myös uudet lukijat!
On hyvä olla täällä taas!
Mona Murmeli Marjutin kissan kanssa ollaan viikkotolkulla
sahattu Heinolan / Vuolenkoski väliä,
ja elämä maistuu kissalle kuin varaemännälle.
Kesä on tähän asti ollut leppoisa ,mitä nyt väliin rankkoja ukkosia salamoineen,
yritti päälle tulla, mutta niistä viis, maa tarvitsee sateensakin.
Luonnonvoimat on upeaa katsella, kun niille emme mitään voi.
Sateisena päivänä pelataan sisäpelejä, esim. korteilla seiskaa, 
ja tietysti perhoskorteilla, kuten arvata saattaa, kun on kyse Seijastiinasta.

Ja Mona se on nauttiut myyräpaisteja päivittäin, kantaen minullekin tarjolle,
vaan itse kyllä pidän enemmän ,esim. marjoista.
Nyt on luoja antanut meille satoa yllin kyllin,
mustikkaa ,mansikkaa, vadelmaa, ihan kaikkea riittämiin.
Onhan niistä herkkuja tehty jos jonkinlaista, parasta mansikkakakun jäljeen
on kuitenkin mummon mustikkapiiras, eikös vaan?

Ohessa linkki reseptiini ja sitäpä minäkin toissapäivänä tekasin :Mustikkapiirakka pullataikinalla
Ostin  juuri myös pari kiloa avomaankurkkuja, niitä ei itellä kasva, mustaherukanlehtiä kyllä,
saan puskasta suoraan tölkkiin,

kun huomenna kurkut säilön,
ja ihan tällä ohjeella, ohessa linkkini :Valkosipuli maustekurkut
Perhosbaarillani myös on ihan ruuhkaksi asti asiakkaita ollut, 
suruvaippoja, amiraaleja, 'liuskoja', 'neitosia'...
Ritariperhosenkin sain ilokseni nähdä oikein kunnolla,
siihen se yks kaunis, kuuma kesäpäivä pysähtyi eteeni hiekkatielle,
että otapa nyt kuva, Seijastiina, kun sitä niin kovasti olet toivonut.

Ja minä otin kuvaa toisensa jälkeen, ja  ritariperhosen toukkiakin ikuistin rannalla ,se oli toinen kerta kylläkin..

Sitten voidaankin Mona kanssa lähteä vähän kierrokselle ,
mitä on nähty ja kuultu pihapiirissä maalla, ja lähistöllä, sekä että järvellä,
ja lammella,
ilman suurempia selityksiä ensin Heinolassa nähtyä:

Joutsen kaipaa kaveriaan, joka on poissa, en tiedä missä?

Järvellä on leppoisaa.

Kanadanhanhia.

Lokinpoikanen lammella.


Sitten mennään maalle Vuolenkoskelle ja pihapiiriin mökille:

Näkymä kuistilta.

Pihalla kukkii syyskukkia, tässä muutamia:

Kuunlilja

Oranssi krassi

Keltainen krassi

Kaunopunahattu

Verenpisara

Kesäpäivänhattu

Punaherukka

Siinä ripaus meidän kesää, nyt uusia tuulia kohti!

Ihania on olleet kesäpäivät leppoisia, yöt kuumia,
Nyt jo hiukan viilentyneitä öitä.
Elokuussa on jotain unenomaista, aamulla aikaseen sumua pellon yllä, 
saattaa sumun hälvetessä nähdä upeita hämäkin seittejä.
Kuulla kurjen kutsua.

Ollaan ihan iloisia ja nautitaan jäljellä olevasta kesästä.
Kiitos jos jaksoitte tänne asti seuranamme kesän muistoja selata.
Hyvää ,antoisaa elokuuta hyvät kaverit!

Herkullinen tunnustus ♥

Kiitoksia ihanat ihmiset viesteistä ja tervetuloa uudet lukijat,

nyt on aika alkaa pikkuhiljaa palailla blogimaailmaan,tuossa

loppuviikosta jo suunnittelin tähänkin blogiini jotain postausta.

Kesä jatkuu ja ihanaa elokuuta!

♥

Kiitos erityisesti Sylville,

joka muisti minua tällä herkullisella kauniilla tunnustuksella,

aivan ihana on ja olen siitä kovin ihastuksissani.

Eikös olekin kaunis?

Tässä on myös sellanen jippo,

että pitää kertoa kolme asiaa:

1. Lempiväri: Tällähetkellä sammaleen vihreä, pinkki, musta.

2. Lempiruoka: Kaalilaatikko, makaroonilaatikko.

3. Mihin haluaisit matkustaa?: No tietty Australiaan Maricen luokse.

No sitten pitäisi jakaa tämä tunnustus eteenpäin,

mutta en osaa valita taaskaan,

suonette anteeksi ja pyydän kaikkia vierailijoita 

nappaamaan kuvan ja kertomaan omat mielijuttunsa.

Ihanaa kesän jatkumista,

loppuviikkona palaillaan, jos ei ennemminkin)

♥

T

Seijastiina

Iloista kesää!

Iloista kesää kaikille lukijoille ja vierailijoille!

Tämä blogi jää sitten tauolle, 

en tiedä koska palaan!

Mutta nautitaan kesästä!

T

Seijastiina

Lauantaiaamun mietteitä

Heipsistä vaan kaikille lukijoilleni ja muutenkin mukaville ihmisille.
Kiitän oikein lämpimästi monen monista kommenteista jokaiseen kolmeen blogiini.
Olette ihania kun jaksatte kevätkiireitten keskellä muistaa iloisilla
hyväntuulisilla kommenteilla!
Ruusu siitä teille kaikille tässä olkaa hyvät!

Monalta myös terkut, se innoissaan juoksee mökillä puusta puuhun. 

Niin se vaan kevät on jo pitkällä,
yhtääkkiä luonto on puhjennut kukkaan, tuomet tuoksuu joissain paikoin
kuten meillä mökillä.
Harmi kun en muistanut kuvaa ottaa!
Äitien päivätkin meni niin sukkelaan ja mukavasti, että huhheijaa tätä kevättä ♥
Pikkulintuseni joka on jo 30 vuoden ikään ehtinyt muisti vanhaa äitiään
kipaisemalla mökille iloksemme.

Tytär muisti ihanilla joutsenilla ,tietäen ,että niitä rakastan!
Värit vaihtuu kauniisti toisessa, sinisen, vihreän, keltaisen ja punaisen lailla.
Ihana!
Mökillä on pitänyt kiirettä,on se jännää miten mökillä onkin aina puuhaa.
Niin sitä riittää että pitänee kesälomalle jäädä määrittelemättömäksi ajaksi.
Päivittelen harvemmin nyt blogeja, mutta en kuitenkaan lopeta!
Sitä se tuleva kesä on, senhän jokainen tietää, ette malta kuin ulkona olla,
ehkä sateisena päivänä sitten postaillaan.
Mutta kuvia on reppu taas pullollaan, vaikea valita mitä tänne laitan,
mutta kun kasvit ei vielä kukoista puutarhassani, hiukan muuta, olkaa hyvä:
Kangasperhonen

Suruvaippa, hiukan jo väsynyt vanha, antoi jopa koskettaa ...

Västäräkistä vähäsen...

Peipon laulu herättää meidät aamuisin, on se niin somaa..

Koko talven kaipaamani punatulkut tuli mökille tervehtimään.

Sintiainen valloittava pippurinen lintu.
Myös kirjosieppo jo saapui alusta viikon, kuvat vaan oli heikot, ette tohdi laittaa tähän.

Tavit jonossa rannalla. 

Metsäjänis on aika vaalea vielä, mutta ilonamme pellolla karkeloi kahden kaverin kera, kuten viimekin kesänä, ajan sen pois aina tuolta tieltä, ettei autot huristele päälle.

Miehen kouran kokoinen rupisammakko löytyi puuseehen matkalla. 

Mustaherukka puhkesi lehtiin yhtä äkkiä.

Valkovuokot kukkii, sinivuokot jo lopettaen kukinnan. 

Kielossa on nuput jo kuumalla aurinkoisella paikalla mökin kupeessa.

Rentukat kukkii.

Esikot kiinnostaa sitruunaperhosta 

ja mustikanvarret joissa on jo kukkia osittain.

Tässäpä kuulumisia monin kuvin,kun en tiedä koska seuraavan kerran tätä blogia päivitän.
Tulihan noita kuvia, mutta tulkoon pian alkavan kesän kunniaksi ♥
Iloista kevättä ja kaunista tulevaa kesää hyvät ihmiset!
Riennän kohtapuoleen vierailuille ja katsomaan mitä teille kuuluupi!

T
Seijastiina ja Mona ♥






 

Viikon tapahtumia

Hei vaan kaikki mukavat ihmiset
blogissani vierailleet ja tervetuloa uudet lukijat!

Olen saanut haasteita Mustaleskeltä, Eilalta, Kirstiltä,Marja-Leenalta, ja jos joku vielä unohtui mainitsematta
niin kertokaa asianlaittaneet.
Kiitokset kaikille muistaneille ja minua ilahduttaneille näistä!
Ottaisin mielelläni kaikki vastaan, mutta sitten täällä olisi samanlaisia uusintoja vaan.
Mutta Tuon pokaalihaasteen otan ja pistän vaikka myöhemmin tulemaan
se on ihan uusi, vaikka tunnustukset jatkuukin siinä.
Katsotaan mitä saan aikaan!
Mutta nyt viikon kuulumisiin! 
Mökillä sitä ollaan oltu, haravoitu ja lämmitetty mökkiä koivuhaloilla
ja pattereilla, jotta tarkenee yönseutuja.
Eilen tarttui niin kylmä luihin ja ytimiin ,että tultiin pariksi yöksi kaupunkiin.
Huomenna sitten uusin innoin takaisin, villasukat repussa ja talvitakit mukana.
Haravointi on aikansa mukavaa, mutta kyllä sekin alkaa tympästä
kun sitä on liian kanssa, ja tuima myrskytuuli riepotteli lehtiä takaisin jo haravoidulle pihalle.
Mutta oli meillä pikku ystäviäkin, tuttu mustarastas pomppi pihalle ,
haravoituamme ja pöyhi itseään tammenlehti kasoissa.
Sitten sujahti kuusikkoon jotten vielä kuvaan saanut häntä.

Myös punarinta on tuttu mökkikaveri, joka haravoinnin jälkeen tepasteli

pihaan tutkimusmatkalle, mitä löytyy maasta harvoitujen lehtien alta.
Voikun olisi tuossa ollut minulla järkkäri kamera, mutta kyllä nämäkin kuvat menee..  En hennonut hakea parempaa kameraa sisältä..

Pihalla krookukset kukki ,kevään ensimmäiset,

muita saan vielä ootella. 

Raparperit ei oikein jaksa kasvaa kylmässä nekään, kasvu näyttää pysähtyneen,
tarvittaisiin lämmintä.

Sinivuokot kukkii.

Aamuyöstä kuulin kurkien huudon pellolta ja riensin ikkunaan.

Viisi komeaa kurkia tutulla pellolla, komeaa ääntelyä, uljaita lintuja.

Härkälintukin raakkui rannoilla jo palanneena, kuva tosin on viime kesältä.
Ja sitten jo kun yhdelle lukijalleni laitoin viestiä, ettei kuikkaa vielä kuulunut,
niin se kuului, kuin kertoen: olen minä tullut.

Kesän parhaimpia ääniä, eikös olekin ,siis kuikan ääni?
Rantaan en vielä mennyt näitä lintuja tietämään, venekin on kääntämättä,
kylmä hyinen tuuli ei oikein houkuttanut rantakuvauksiin.
Mutta tätä tämä on!
Toivotaan lämpenevämpää mutta leppoisaa toukokuuta!