Varikset

Työpaikkani ikkunan alla on elämää.

Silloin tällöin peippoja, 

mutta ne on menneet.

Nyt kovasti västäräkkejä,

näin minä oravankin *lentävän* tien yli

ja puuhun juoksevan 

vinhaa vauhtia.

Pistin kannolle eilen

keräämiäni tammenterhoja

josko oravainen ilmestyisi

niitä popsimaan.

Kyllä se siinä vilisti,

nappasi pari terhoa

ja naama pulleana syöksyi 

lähimpään puuhun

ja häipyi saman tien

enkä nähnyt sen koommin

että olisin kerennyt kuvata.

Ei sen väliä.

Herrat varikset asteli myös arvokkaasti

hätäilemättä

tien yli

ja toinen tutki kannon

päältä

mitäs evästä oli tarjolla.

Keskustelivat siinä

sitten keskenään

niitä näitä :D

Kiitos Helena!

Oikein paljon kiitos Helena tunnustuksesta,

Ihana yllätys, 

nyt olen oikein sanaton!

Olet ihana!

Tässä samalla nyt kiitän kaikkia

blogieni lukijoita,

aivan ihastuttavia kommentteja ja kaikkea

olen teiltä saanut,

ja myötäelämistä.

Haluan antaa tunnustuksen 

kaikille lukijoilleni

teillä on jokaisella 

omalla tavallaan upeat blogit!

Ja useita blogeja jotka tulevat 

hallintapaneelini kautta

yritän aina käydä kurkkaamassa.

Ja ne kolme asiaa ,mitkä on rakkaita:

- Tyttäreni

- Matti

- Luonto siihen kuuluvine eläimineen,

järvineen, sateineen, siis mitä kaikkea

siihen nyt kuuluukin,

myös me ihmiset siis.
Ai niin se kuva :

Mukavaa elokuun vika iltaa :D

Viimeiset

Sitä syyskuulle kohta kääntyillään

vilposta on ja sateista.

Mökkeilyt loppusuoralla

ja linnut ja perhoset vähissä.

Oikeestaan perhosia en olekaan

enää nähnyt, tuntuu

niin pitkältä,

kun ajattelen etten ehken niitä näe 

ennenkuin ensi kevään sitten taas.

Mutta kaipa tähän tottuu

että rannat on hiljaiset

ja tuimat.

Moni pikku mökki linnun,

on autiona

taas ensi kevättä odottaen.

Liekkö tikkakin ajatellut 

lähteä karkuun,

aatellen

että tännehän taas jäätyy,

ensi pakkasten tullessa aikanaan. 

Sorsan poikia minä taas säälin

niin monet tahtoo vaan taas

 jäädä uhmaamaan ankaraa talven tuloa.

No siihen on vielä aikaa,

mutta näinen mietteineni

laahustan tyhjää rantatietä pitkin 

ei kuulu kuikan huutoa

ei edes härkälinnun rääkyvää kutsua,

tyydyn tänne jääviin

ja mietitään selviytymiskeinoja

talven varalle.

Orava rannalla

Kaunis loppukesän päivä houkuttaa
taas rannalle työpäivän päätteeksi.
Kävelyretkemme kulkee usein,
kuten tänäänkin Kymijoen vartta,
hiekkatietä pitkin.
Katsastimme venosen,
vielä on paikallaan,
ja ei käännetä sitä vielä,
jospa tulee kauniita syyspäiviä 

niin pääsee venosemme vielä järvelle viimeisiä kertoja.

Ja tätä ahkeraa oravaa olenkin jo kaivannut,
näyttää suu täynnä olevan tavaraa,
jäimme molemmat tuijottamaan toisiamme.

Rannalla kasvaa nurmikon puolella
komeita tammia
täällä on oravalla hyvä asustella.
Taisimpa viime kerralla ihmetellä missä on oravat
kun tammenoksat taipuu muhkeista tammenterhoista.
Siinä se kaipaamani orava sitten esittäytyy
ja kovin on ahkera,
pian vilahtaa jo puun taakse.

Rannalla kasvaa myös hauskoja hevoskastanjoita,
ovat hauskan piikikkäitä.

Syyshortensia on muhevan komea,pidän siitä. 

Ja ilmeisesti lehtikuusi.

Antoisa työpäivä sai näin mukavan iltapäivän.

Lähtöjä

- Lattiat riisuttu matoista

vene viety talviteloille,

itkisi jos ilkeäisi.

Mykät linnut oksilla

lähtöön valmiina.

Yhdeksän kuukautta niiden tuloon -

----- Helena Anhava -----

Kiitos Valokin värsyjä!

Kiitos kovasti sinulle lahjasta,

tunnustuksesta

olen yllättynyt,

iloisesti

ja hiukan hämilläni tästä

kunniasta.

No jospa nyt uuden tunnustuksen myötä

hiukan virkistäytyneenä kerron muutamia asioita 

itsestäni:

- Luonto on monen muun tavoin erittäin tärkeä,

eläimet ovat vieneet sydämeni,

linnut, kissat koirat, ihan kaikki

on tärkeitä ihan pienimpiä toukkia myöten.

- Tykkään kiipeillä kallioilla,

olen onnellinen ,että murtunut nilkkani

viime keväänä ei estä tuotakaan

harrastusta,

vaan parani suosiolla,

hiukan jäykkyys vielä tosin vaivaa.

Myös järvi, meri on paikka missä sielu lepää,

ja arjen kiemuroissa on hyvä lähteä palautumaan noin.

- Olen onnellinen edelleen

hyvä työ, hyvä tytär,

hyvä mies,

ihana oman mieleinen koti,

kesäasunto,

siinä riittävästi onnen antimia.

- Kesän lapsena, syntyneenä,

rakastan myös syksyä kaikkine väriloistoineen,

talvea odottaen.

Pakkanenkin on kivaa,

pidän narskuvasta lumesta 

pakkaskelillä, 

kenkien alla.

- Onneksi on huumorintajua, 

vaikka välillä sitä koetellaankin.

Savolaista sellaista.

- Runot ja aforismit kiinnostaa

lainailen niitä ja yritän sopivaan rakoseen tunkea

tännekin.

Itsekin niitä teen, mutta

osa pysyy tiukasti pöytälaatikossa.

- Valokuvaaminenhan se kiinnostaa,

kuvani ei kovin häävejä, mutta 

minulle kelpaavia.

Onni on myös mennä kuvankäsittelyä

harjoittelemaan ja opiskelemaan syksyllä

kansalaisopistoon.

Myös hopeakorujen teko kiinnostaa,

ehkä sitäkin menen opiskelemaan.

Siinä seitsemän asiaa minusta.

Ihanat kiitokset vielä Valokille, 

ensimmäisenä tulit mieleeni kelle antaisin

tunnustuksen, ole hyvä!

Minusta edelleen on kaikilla lukijoillani

ihanat, omat, kauniit bloginsa

en osaa valita

enkä voi,

olkaa hyvät ottakaa pieni tunnustus mukaan,

ajattelen ja annan sen juuri sinulle

joka käyt tässä tällä hetkellä.

Mukavaa syksyn odotusta!

Säilötään kurkkuja

Nyt alkaa olla jo aika tehdä Seijastiinan

kurkkusäilykkeitä,

valkosipulisia,

ja miehelle ilman sitä.

Voi hyvänen aika

kun tilli tuoksuu hyvälle,

oikein kruunutilliä kaupasta ostin.

Kurkkuja 2kg.

Vesi kielellä täytyy ensin laittaa

ihan ekaksi hölskykurkkuja
heti

ruuan kera popsittavaksi,

niitten ohje löytyy täältä

Pistän tuon jääkaappiin mehustumaan

ja alan viipaloida yön yli liottamiani kurkkuja

säilöntää varten.

Maustekurkkujen ohje löytyy taasen: täältä

 Toisen kerran voisin tehdä myös

Skånen kurkkuja,

ette arvaa miten ne ompi hyviä!

Vielä ajattelin tehdä,

kuten viimekin vuonna,

Sinappista kurkkusalaattia

Täytyy sanoa, 

että namskista,

kyllä on omat tekemät parasta,

ja kun reilusti tekkee,

kyllä mulla ihan tänne asti riitti

entiset säilönnät.

Punaisista juurista, kuten tykkään

sanoa,

tehdään vielä parit purkit

Etikkapunajuuria 

Kyllä passaa noilla ruuan kanssa herkutella

ja meidän pesueessa ainakin suosittuja.

Omenasosetta ja aurinkohilloa laitetaan 
vielä, mutta se onkin toinen juttu,
ja kerron siitä myöhemmin.

Illan pimetessä

Elokuun iltojen jo hiipuessa hiljalleen

muistojen joukkoon,

pimeys on leppoisaa,

sytytämme elokuun viimeiset tulet.

Mökkimies ja nainen nauttii

lempeistä tuulista

sade lakkasi illaksi sopivasti

jotta monet tulet voimme laittaa

polulla vaeltajan valoksi.

Soihtuja pihamaalle,

kaikki lyhdyt esiin

tuikkuja

kaikenlaisia oikean tulen tuojia,

takkaan vielä lämmikkeeksi tulet,

ja kynttilöitten valossa makkarat paistetaan.

Leppoisaa viimeistä elokuun viikonloppua kaikille 

ystäville, lukijoille, kavereille!

Poltellaan tulia, tuikkuja, kynttilöitä,

pidetään takassa tulta ja nautitaan!

(kuvat eilen)

Älä vielä...

- Tuuli kiltti,älä tule

leikkimään tähän puistoon.

Älä riistä säteileviä juhlapukuja

hehkuvien puiden yltä.

Älä vielä.

Mene muualle telmimään.

Lentele vaikka taivaalla,

kaivele sinisiä ojia

pilvisarkojen ankeuteen.

Järjestä kurkiauroille

heleä muuttopouta.

Säästä tämä puisto vielä

edes vähän aikaa

iloksemme.

Meidän:

Puiden ja ihmisten,

viluisten kesälasten.

------ Tuntematon ------

Uni

Näin unta, hassua,
ja eläinten ystävänä mielenkiintoista,
no niin no, omasta mielestä,
siksi halusin sitä täällä nytkin vielä muistella.
Olen lukenut blogilukijoitteni kirjoitelmia unista,
ja ehkäpä myös siksi, tahdon kirjoittaa sen blogiini

niinkuin muistiin, kun vielä muistan.

Kaikkihan alkoi noin vuosi sitten kun
meillä oli vielä tuo punainen auto,
ja ajeltiin korjaamolle, 
jonnekin en edes muista minne,

jotain osaa etsimään.
Minullahan oli jo silloin vuosi sitten aina kamera mukana,
minnen menenkin,
ja miehen asioidessa korjaamolla, 
tapasin, ihania koiruuksia ja kissoja.
Nämä *otukset* oli maailman ystävällisempiä eläimiä,
astuin ulos autosta,
ja tämä nuori saksan paimenkoira,
ensimmäisenä tuli mua moikkaamaan, 
ja het perässä muut, 

lopuksi vielä kissakin, itse suloisuus.
Aloin ottaa kuvia,
nuori saksanpaimenkoira oli oikein linssi lude,
ja pää vinossa seurasi kuvaamistani
ääntäkään ei lausuttu,
puolin eikä toisin.
Eläimet antoivat muokata minun
niitten turkkeja,
ja silitellä ihan jokainen.

Oikein kerjäsivät halauksia kaikki.
Jäin jotenkin kaipaamaan noita hauskoja eläimiä, 
ja olenkin ajatellut monesti
mitä heille kuuluu,

mutta nyt tänä aamuna erityisesti muistin heidät....

Siis nyt siihen uneen.

Uneksin että nämä eläimet olivat minulla,
muistin vaalean koiran pehmoisen turkin,
ja kauniin kissan.
Muistin terhakan saksanpaimenkoiran 
ja lappis sekoitus taisi olla tuo musta,
ja nämä kaikki oli minulla,

ihan omiani!

Tytärkin oli unessa ja oli pieni ja hänellähän oli 
oikeesti pienenä
pitkä vaalea taipuisa tukka,
jota letitin kahdelle letille,
niinkuin unessakin,
yhtä äkkiä mustavalkea kissa olikin vauva vielä,
ja syötin sille pullosta maitoa,
kaikki kolme koiraa istuivat rivissä oottamassa vuoroa,
se tuntuu hassulta näin kertoa,
mutta unessa se oli itsestään selvää,
että kaikkia piti ruokkia puollolla kuten kissa vauvaa.
Sittempä ruokin tyttären kanssa niitä vuorotellen.


En minä mitään muista muuta,
mutta uni oli niin elävä,
ja olen paljon sitä aatellut,
olisko kaipuustani hankkia vielä joku eläin,
vai mitä lienee,
pari päivää nyt olenkin ajatellut 
paljon kissan ottoa,
ja käynyt parissa kissa blogissa 
tietämässä ,mitä kuuluu blogien haltijan kissoille.
Luoja päättänee ,
mitä teen kissa mieliteon suhteen..

Niin tai näin,
että tälläinen päivitys tälläkertaa,
pääsivätpä nyt elämäni ihanimpiin eläimiin
kuuluvat muistojeni albumiin näin ollen :D

Hassuja pahkoja ja kääpiä

Tulee kuvattua paljon kääpiä ja pahkoja metsäretkillä.
Minusta ne ovat hauskoja.
Nämä on niitä metsän aarteita,
kera sienien, sammaleitten ja värikkäiden kasvien
linnuista puhumattakaan.
* Oikeat *sienet valloittaa näköjään minulla
toisen blogini, 
joten annan niiden ilmestyä siellä,

voi tännekin jokunen eksyä syksyn mittaa tosin.
Kääpähän on oikeastaan sieni,

loinen, lahottaja joka sananmukaisesti lahottaa tervettä puuta.
Pahka taas on epämuodostuma puussa,
ja pahkasta tehtyjä upeita tarvikkeita

olemme varmasti moni saaneet ihailla käsityöläisen tekeminä.
Mennään metsään etsimään pahkoja,
mutta muistetaan että niitten poistoon on oltava metsänomistajan lupa,
mutta kauniita ja hassuja luonnonoikkuja nuo ovat, 
vai mitä mieltä oletten, hyvät lukijat?

Kurjet lähtevät pian

Kurkien syysmuutto on alkanut jo elokuussa,
ja jatkuu lokakuulle asti.
Kurki on uljas lintumme,
jota aina keväisin odotetaan
ja syksyisin haikeana katselemme taivaankannelle

kun kurkiauran näemme lentämässä.
Kurjet ilmeisesti pitivät kokousta ja tekivät matkasuunnitelmaa
elosta puidun pellon keskellä.
Kurkien ääntely on jotain sykähdyttävää,
niin syksyistä, 
ja riennän katsomaan ,hiljaa pellon viereen,
ihan hissukseen puitten takaa.
Kurjet huusivat aamupäivän ja kutsuivat tovereitaan
kokoukseen,
olin liikuttunut lähes, 

tämän komean linnun huutoa kuunnellessani.
Lähes sanaton, suurta ihailua tunsin
ja alakuloisuuttakin.
Pihlajanmarjat kypsyy ja kurjet lähtee,
niin tuttua ja niin murheellista,
hiukan ehkä.

Mutta ensi keväänä
samalla pellolla... ehkä näemme...

Shoppailua

Tämä päivä on mukavasti jo iltaan ennättänyt,
aamupäivän töitä tehden,
ja iltapäivällä shoppaillen.
Kirppiskierrokset säästän ensi viikolle,
tänään muuta rihkamaa shoppailtiin.
En ole enää niin laadun tai merkin perään 
aina, halvempikin käy, eli
kelpaa ihan halpis laukkukin, tämä laukku

pehmeää nahkaa ja edullisesti ihan kympillä.
Kello oli isännän mieleen,
kun hän niitä itsekin tekee mielellään.
Pituutta on kellolla noin 70cm ja
muovikuori on kellossa, 
mutta komea on mielestämme ja kun halvalla saa,

ostetaan, kukas se niin sanoikaan?
Lisäksi esittelen tässä nyt palapelit mitä viime aikoina
on taas tähän asuntoon ilmestynyt,

elikkä tykkäämme tehdä tuhannen palan pelejä,
ja niitä onkin taas kertynyt muutama kaapin hyllylle.
Safari aiheinen on tyttäreltä saatu 
ja tuo pyramidipeli voi olla mielenkiintoinen,
en siihen vielä pääse sisälle,
kiireitteni puolesta,
mutta varmaan hauska ja onhan se jotain uutta,
aatella nyt noissa on magneetit ,
sen kummemmin en ole ennättänyt tutkiskella.
Kun aikanaan työt loppuu,
ei ole ajanvietto ongelmia minulla,kun tilkkupeitekin 
on suunnitteilla taas uusi.